Lapsen kiintymyssuhteiden mitätöiminen vaarantaa lapsen kehityksen lastensuojeluasiakkuuden aikana

– Myös aikuisen kiintymys ja kiinnittyminen omaan lapseen kestää, Kronqvist lisää.

Samaan aikaan kuitenkin kirjoitetaan maailmalla ja Suomessa myös vieraannuttamisesta ja siitä, kuinka kiintymyssuhteita haavoitetaan ja kuinka tämä vaikuttaa lapsen ja vieraanuttamisen kohdevanhemman elämään ja persoonalliseen reagointiin. Haavoittuneista mielistä puhutaan ongelman tiedostavan tahon toimesta, jotta vakavasta henkisestä väkivallasta päästäisiin kohti viisaampia ratkaisuja.

Kiintymys on osa ihmisluontoa – lapsi ei pärjää ilman sitä, että joku hoitaa ja huolehtii hänestä, kertoo Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon maakuntayhtymän Perheneuvolan psykologi Ilona Sievänen.

Ja samaan aikaan monet lastenkodeissa kasvavat nuoret kertovat facebookin julkisissakin keskusteluryhmissä heihin kohdistetusta heitä haavoittavasta kohtelusta, jossa he ovat jääneet vaille lämpöä, rakkautta, kiintymyssuhdetta ja saaneet vain sääntöjä ja rajoja.

- Turvallisessa kiintymyssuhteessa on lupa olla oma itsensä, toteaa Kronqvist.

Silti useat lastensuojelulapset ja heidän vanhempansa kertovat, ettei heitä edes kuulla ja että heidän päälleen on rakennettu tarina, joka ei ole totta. Heiltä on viety oikeus olla heitä. Heiltä on viety toisensa ja tilalle on annettu voimakas alisteinen suhde sosiaalivianomaisiin, jotka eivät anna lupaa olla oma itsensä ja suostu näin luomaan edes aitoa ihmissuhdetta, joka olisi pohja hyvälle kiintymyssuhteelle myös sosiaalivirkailijaan.

Psykologiassa on määritelty kiintymyssuhde. Tämä syntyy ensimmäisenä vanhempaan tai hoitavaan aikuiseen, mutta pian myös muihin hoitaviin ihmisiin ja läheisiin. Suhteen kehittyminen alkaa ensimmäisen puolen vuoden aikana lapsen kokiessa ensin symbiosia äitiinsä.

Kiintymyssuhteet luokitellaan turvallisiin ja turvattomiin eli ristiriitaisiin, vältteleviin ja jäsentymättömiin. Suurimmalla osalla muodostuu turvallinen kiintymyssuhde hoitavaan vanhempaan.

– Suhde on hyvin vahva, koska sille on biologinen tarve. Mutta tämä tarkoittaa myös, että lapsi kiinnittyy vanhempaan, joka ei hoida häntä hyvin. Suhde on vahva, vaikka ei olisi lapselle hyväksi, Sievänen kertoo.
Siitä huolimatta, että kiintymyssuhde on vahva lapselle ja merkityksellinen tästä syystä hänen koko elämälleen, ei lastensuojelussa osata nähdä tämän tärkeän elämään vaikuttavan seikan merkitystä.

Lastensuojelu kiinnittää enemmän huomiota siihen, että suhteessa on lasta haavoittavia seikkoja, kuin siihen, että suhde on lapselle myös erittäin merkityksellinen koko hänen kehityksensä tukemisessa.

Lapsi osoittaa kiintymystään monin eri tavoin. Kronqvist kertoo, että lapsi saattaa tulla turvasyliin vanhemman luo, kaivata vanhempaa erotilanteessa ja tutkia maailmaa turvallisesti vanhemman selän takaa. Asiaa ei kuitenkaan voi yleistää, Kronqvist korostaa. Toiset lapset ovat esimerkiksi uusissa tilanteissa rohkeampia, kuin toiset. Lapset myös osoittavat tunteitaan eri tavalla.

Hyvin useat lastensuojelun sosiaalivirkailijat sekä lastenpsykiatrian edustajat kuitekin yleistävät sekä lokerisoivat lasten reaktioita ja monessa kohtaan vanhempia syyllistetään lasten persoonallisista reaktioista, jotka saadan näissä viranomaisten lausunnoissa retorisin keinoin näyttämään negatiivisilta.

Kronqvist kertoo, että turvallinen kiintymyssuhde antaa myös luvan ilmaista kielteisiä tunteita. Tätäkään ei pidä yleistää, koska kielteiset tunteet kuuluvat myös turvattomiin kiintymyssuhteisiin.

Hyvin monessa tilanteessa suoraan lastensuojelussa uskotaan lapsen negatiivisen tunteen sanoittaminen osoitukseksi turvattomasta kiintymyssuhteesta, vaikka negatiivisen tunteen osoittamisen uskaltaminen kertoo myös voimakkaasta luottamuksesta vanhempaa kohtaan. Laitoslapsen osoittama negatiivinen tunne taas arvoidaan lapsen persoonallisuuden epäkohdaksi eikä suinkaan nähdä tätä turvattomuudesta kertovaksi reaktioksi, joka tuo esille, ettei laitos ole tarjonnut lapselle luotettavaa kiintymyssuhdetta.

Lapsen lojaalius vanhemmalleen on vahva. Hän rakastaa vanhempaansa ja vaikka vanhemman kyvyt eivät riittäisi vastaamaan yksin lapsen kehitystarpeisiin lapsen lojaalius pysyy vanhemmalle vahvana. Lapset myös ajattelevat vanhempiaan ja tahtovat pysyä näiden luona, kun lastensuojelu tahtoo siirtää lapsen asumaan kodin ulkopuolelle.

Myös kiintyminen sijaisvanhempiin voi olla hankalaa lapsille sijoituksen jälkeen. Uusi kiintymyssuhde ja sen syntyminen vie aikaa ja siihen vaikuttaa niin lapsen kuin myös vanhempien reaktiot sijoitukseen.

Valitettavasti lastensuojelussa ei osata hahmottaa kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun lapsia siirretään sijaishuoltoon ja kuinka vakavia seurauksia tällä voi olla lapsen kehitykselle. Aina ei puntaroida onko kotona olevat heikommat olot avohuollon tukikeinoin sittenkin parempi ratkaisu, kuin sijaishuollon näennäinen turva ilman tarvittavia kiintymyssuhteiden toteutumisia, kun päätetään lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle.

Mikään ei myöskään takaa, että sijaishuolto antaisi lapselle turvallisen kasvuympäristön tai mahdollisuuden kiintymyssuhteen syntymiselle, vaikka vanhemmat ja lapsi jotenkin kykenisivät hyväksymään perheen rikkoutumisen. Mikään ei myöskään takaa, että lasta kuultaisiin lastensuojelun toimesta objektiivisesti, jos sijaishuolto ei toimi lapsen edun mukaisesti ja lapsen tarpeisiin vastaten.

Kiintymyssuhde on tärkeä tasapainoisen kasvun kannalta – esimerkiksi lapsen turvallisuuden tunteelle ja itsetunnolle. Se myös vaikuttaa siihen, kuinka henkilö solmii uusia ihmissuhteita aikuisenakin.

Kiintymyssuhteesta voi rakentua turvaton, jos lapsen tarpeet ja hoito laiminlyödään tai hänet jätetään huomiotta, kertoo emerita Eeva-Liisa Kronqvist. Tähän voi vaikuttaa myös ristiriitaisuus ja kokemus siitä, että vanhempi ei ole riittävästi saatavilla. Kiintymyssuhde rakentuu arkisissa tilanteissa.

Useat lastensuojelun lapset joutuvat vakavasti eroon biologisista vanhemmistaan kiireellisten sijoitusten sekä tapaamisrajoitusten vuoksi. Nämä lapset oireilevat siihen haavaan, minkä heille aiheuttaa kiintymyssuhteeseen koskeminen ja sen edessä välinpitämättömät toimenpiteet. Tuota oireilua usein myös käytetään perheen jälleenyhdistämisen mahdollistumista vastaan.

Ongelmallisiin tilanteisiin voidaan tarttua esimerkiksi kehittämällä vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä. Sieväsen paras ohje on, että kannattaa pysähtyä miettimään, mitä tilanteessa tapahtuu.

– Mitä lapsi ajattelee? Mitä hän tuntee? Pysähtyä pohtimaan oikeasti, mitä tapahtuu, Sievänen sanoo.
Valitettavasti hyvin harvoin lastensuojelu todella tahtoo miettiä tämänkaltaisia kysymyksiä ja pohtia lapsen kannalta viisaita ratkaisuja.

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta luomaan maailmasta kuva turvallisena paikkana, Kronqvist sanoo.
Kuinka lapsi, jolta viedään vanhemmat tai vanhempi, voisi pitää maailmaa turvallisena paikkana? Mikään valkoinen valhe ei korjaa kokonaan kiintymyssuhteen rikkomisen aiheuttamaa haavaa.

Vanhemman kannattaa näyttää, että nauttii kiintymyksestä ja käyttäytyä vastavuoroisesti – kun lapsi tulee lähelle, niin ottaa syliin, hän kertoo. Lapselle kannattaa kertoa, kuinka tärkeä tämä on.

– Tämä on niin kategorisen ihana asia, että siitä kannattaa vain nauttia ja ylläpitää kiintymystä, Kronqvist hymyilee. 

Valitettavasti lastaan rakastavat ja kiintymyssuhteestaan nauttivat vanhemmat myös joutuvat toisinaan lastensuojeluviranomaisen kritisoimaksi ja tällöin heitä syytetään liiasta läheisyydestä ja symbiottisesta suhteesta lapseensa. Näin koetetaan myös mahdollistaa viranomaisen toimesta, että kiintymyssuhteet rikkoutuisivat.

Aikuinen voi Kronqvistin mukaan myös ennakoida tekemistä, eli esimerkiksi kertoa, mihin ollaan lähdössä, miksi ja keitä muita on mukana.

– Kaikki ennakoimattomuus ja äkkinäisyys voi olla lapselle hankalaa. Aikuinen osoittaa kiintymystä avaamalla lapselle maailmaa ja ympäristöä, Kronqvist sanoo.

Useat kiireelliset sijoitukset ovat lapsille ja vanhemmille täysin ennakoimattomissa ja traumatisoivat näin lapset ja vanhemmat. Näitä voi myös seurata ilman avohuollon tukitoimien tarjoamista suoraan lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle, joka luonnollisesti traumatisoi lapsen ja vanhemmat.
Psykologi Ilona Sievänen kertoo, että vanhemman on tärkeä tiedostaa, miten toimii suhteessa lapseen – miten lapsi kokee olonsa perheessä ja uskaltaa ilmaista tunteitaan.

– Lapsen ja vanhemman välinen suhde on hirvittävän tärkeä. Se on tausta, mikä vaikuttaa ihmisen kehitykseen elämän aikana, Kronqvist sanoo.

– Kyllä sitä kannattaa vaalia ja sille varata aikaa.

Monen sijoitetun lapsen vanhempi tiedostaa erittäin hyvin miten hänen tulisi toimia suhteessa lapseensa, mutta lastensuojelu ei anna tälle mahdollisuutta. Lastensuojelu ei suostu vaalimaan lapsen kiintymyssuhdetta vanhempiinsa ja antamaan tälle aikaa.

Lokakuun Liike tahtoo muistuttaa Suomen lastensuojelua, että lastensuojelu luo olosuhteen lapsen elämään lapsen lastensuojeluasiakkuuden ajan. Lastensuojelu vastaa viranomaisena siitä, että lapsi saa hyvää sosiaalihuoltoa ja saa perhe-elämäänsä kunnioittavaa kiintymyssuhteidensa merkitystä vaalivaa kohtelua. Tuo olosuhde, jonka lastensuojelu mahdollistaa ja luo, vaikuttaa koko lapsen elämään. 

Lokakuun liike kannustaa vanhempia vaatimaan lastensuojelua tukemaan vanhemmuutta ja lapsen kiintymyssuhdetta vanhempiinsa sekä muihin läheisiinsä, kun lapsella on lastensuojeluasiakkuus. Muussa tapauksessa perheitä suositellaan karttamaan lastensuojelua ja hakemaan tukea toisaalta niin kauan kuin lastensuojelun sisäisten ongelmien korjaaminen on kesken.


Taistelu kiintymyssuhteiden rikkomiseksi on myös toisinaan vieraannuttamista ja se haavoittaa lasta. Mikään vanhemman haaste ei ole niin suuri, että se oikeuttaisi kiintymyssuhteen olevuuden mitätöimiseen.
​