Lapsi tarvitsee ensisijaisesti oikeutensa saada kasvaa biologisessa kodissaan. Tuon kodin tulee antaa lapselle vastineet hänen erityisiin kehitystarpeisiinsa. Vanhemmilla on oikeus lastensa kanssa perhe-elämän kunnioittamiseen haasteistaan huolimatta.
Lastensuojelullisessa tarpeenselvityksessä tulee selvittää lapsen asiakkuutta ennen pääpiirtein lastensuojelulliset tarpeet. Lastensuojelun tehtävä on aloittaa lapselle asiakkuus ja antaa perheelle tukea perheen tätä tarvitessa. Lapsen elämä tulee pitää mahdollisimman normaalina. Asiakkuuden aikana lastensuojelun tulee kuulla perheenjäseniä tarkkaan koko tuen ajan ja kohdistaa tuki todellisiin tuen tarpeisiin. Lastensuojelun tehtävä on luoda kaikkiin perheen jäseniin aito ihmissuhde.
Vasta silloin, jos mikään tukimuoto ei auta tarvittavaa määrää ja saa aikaan tarvittavaa turvaa lapselle, on lapsi sijoitettava asumaan kodin ulkopuolelle laitokseen, perhekotiin tai sijaisperheeseen.
Näin melkein kävi yhdeksän vuotta sitten lahtelaiselle Kristianille, joka sijoitettiin perhe Ruuskasen huomaan kertoi ESS 3.12.2016 artikkelissaan: Yksi koti, kaksi isää - 10-vuotias Kristian asuu sijaiskodissa, jossa hänen biologinen isä vierailee.
- Kristian oli silloin vuoden vanha. Kun näimme ensimmäisen kerran, oli pojalla naama vesirokosta näppylöillä, sijaisisä Kari Ruuskanen muistelee.
Kristian, reipas koululainen, istuu kotinsa sohvalla kahden isänsä välissä, ja näyttää kuuntelevan tarkasti.
Miltä tuntuu, kun on kaksi isää?
- Ihan kivalta, hän sanoo ja hymyilee.
Kristianin biologinen isä on Kim Laine. Hän käy katsomassa poikansa sijoituskodissa vain kahdesti viikossa.
- Käydään koripalloharjoituksissa, ulkoillaan ja tehdään yhdessä läksyjä, Laine kertoo.
Krisitianin isän mukaan yhdeksän vuotta sitten Kristianin elämä oli mallillaan, mutta yllättävät seikat muuttivat kaiken.
- Eräänä iltana sain töihin puhelun, jossa kerrottiin, että poika on viety kaupungin lastenkotiin Kaarikadulle.
Isän mukaan lastensuojelu oli esittänyt huostaanottoon painavat syyt. Hän kertoo kokeneensä jääneensä yksin huostaanoton jälkeen.
- Kun prosessi käynnistyi, minua ei kuunneltu, vaikka olisin pystynyt huolehtimaan pojasta yksinhuoltajana.
Kaarikadulta Kristian siirrettiin Ruuskasille. Isä tapasi poikaansa seuraavan seitsemän vuoden aikana epäsäännöllisesti.
- Ne vuodet olisin voinut hoitaa asioita paremmin, mutta myös asiointi viranomaisten kanssa oli vaikeaa. Kristianin sosiaalityöntekijä on vaihtunut yhdeksän vuoden aikana kuusi tai seitsemän kertaa, Laine sanoo.
Lapsen isä joutuu rakentamaan tyytyväisyyden kokemuksen pienistä asioista ja kertoo, että on onnellinen, ettei lapsi ajautunut matkallaan laitokseen, vaan on päässyt kodinomaiseen sijaisperheeseen. Isä on muuttanut lähemmäksi lastaan, jotta voisi luoda uudelleen kiintymyssuhdetta.
- Halusin tavata poikaa enemmän. Samoihin aikoihin kuvioihin tuli uusi sosiaalityöntekijä, jonka kanssa asiat alkoivat rullata.
Laine haluaa korostaa, että sijaiskodin kanssa homma on toiminut alkukankeutta lukuun ottamatta hyvin. Kari Ruuskanen kokee hänkin isäyhteistyön toimivan.
- Kim käy meillä täällä kotona ja kesällä mökillä. Ihan normaalilta ihmissuhteelta tämä tuntuu.
Kristianin sosiaalityöntekijä Anu Lehtosaari kertoo, että kyse on prosessista, jossa edetään pikkuhiljaa ja lapsen ehdoilla. Hänen mukaansa sijaishuollossa oleva lapsi asuu sijaisperheessä niin pitkään kuin se katsotaan lapsen kannalta hyväksi.
- Tavoitteena on, että lapsi voi palata kotiin, mutta lapsen etua on katsottava myös kiintymyssuhteen kannalta. Yhteinen vanhemmuus vaatii avointa mieltä, kun vanhemmuuden, perheen ja kodin rajoja kokeillaan monella tapaa.
Lehtosaari muistuttaa, että vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta on aina sijaisvanhemmilla, mutta yhteistä vanhemmuutta voidaan muuten toteuttaa monin eri tavoin.
(Kristian ei ole jutussa esiintyvän pojan oikea nimi.)
Lokakuun liike tahtoo muistuttaa Lahden lastensuojelua, että lapsen huostaanottotilanteessa tulee aina kartoittaa lapsen biologisen vanhemman kyky huoltaa lasta. Myös isät ovat kyvykkäitä huoltamaan lapsiaan, jos äidin haasteet estävät tämän.
Huostaanottotilanne on aina kriisitilanne perheille ja perheitä tulee lastensuojelun tukea tuon kriisin kohtaamisessa ja sen ylittämisessä. Vanhemmuutta tulee lastensuojelun tukea lakiemme mukaan (LSL 4§). Lastensuojelun tulee aina tehdä kaikkensa lapsen kiintymyssuhteiden tukemiseksi biologiseen perheeseen (LSL 4§). Tämä tarkoittaa vanhempien lisäksi isovanhempia, setiä, tätejä, kummeja ja muita perhetuttuja sekä läheisiä. Myös ja erityisesti pienien vauvojen kohdalla tämä on toteutettava, jotta kiintymyssuhteet edes voivat rakentua.
Lapsen tapaamiset tulee järjestää biologisiin vanhempiinsa aina mahdollisimman laajaksi ja tähän ei saa vaikuttaa sosiaalivirkailijan henkilökohtaiset tykkäämiset tai kitkainen tilanne vanhempaan. Jos sosiaalivirkailija havaitsee tai vanhempi huomauttaa, että yhteistyösuhteessa esiintyy kitkaa, tulee sosiaalivirkailijan käyttää ulkopuolista ammatillisesti pätevää työhönohjaajaa suoran työhönohjauksen menetelmänä, jotta moninapainen tilanne saadaan eheytettyä.
Lapsen kiintymyssuhde tulee ensisijaisesti pitää vahvana juuri biologisiin sukujuuriinsa, sillä muutoin lapset ajautuvat Kristianin kaltaiseen tilanteeseen, jossa lapsi on vieraannuttamisen keinoin asetettu asumaan sijaisperheeseen ja huostaanoton purun mahdollistumista voidaan pitkittää sillä sosiaalihuollon selityksellä, että mennään nk. hidastakin hitaammin lapsen ehdoilla.
Kim Laine kertoi, että hän olisi voinut yhdeksän vuotta sitten toimia lapsen lähihuoltajana tai yksinhuoltajana, mutta lastensuojelu ei kuunnellut häntä. Perhe rikottiin näin ja se sai kantaakseen hyvin etäisen suhteen toisiinsa. Lapselta vietiin normaali suhde isäänsä ja hänelle annettiin sijaisisä hoitamaan tätä tehtävää. 10-vuotias ei tätä tietenkään voi ymmärtää itseään koskevana vakavana rakenteellisena väkivaltana ja vääränä vallankäyttönä, vaan isä tämän on varmasti ymmärtänyt, tästä haavoittunut ja oireillut ja joutunut nielemään kärsimänsä pettymyksen, jotta voi tavata poikaansa edes tuon kaksi kertaa viikossa.
Joidenkin arvioiden mukaan Suomen huostaaotoista on 70-90% turhia, joita ylläpidetään juuri näillä sosiaalityöntekijä Anu Lehtosaaren esittämillä lastensuojelullisilla näkemyksillä. Sen sijaan, että lastensuojelu tarjoaisisi kuulevan korvan, ennakoivaa tukea sekä voimakasta kotiin päin tehtyä työtä ja mahdollistaisi lapselle täydet lomat biologisessa perheessä ja antaisi vielä vaikka vähän extraa mahdollistaen kotiin päin tehtyä kuntoutusta, jolla lapsen kotiutumisen voisi mahdollistaa, se tarjoaa tapaamisia kahdesti viikossa harrastuksiin viejänä ja kouluavustajana ja puhuu lapsen ehdoilla menemisestä, vaikka todellisuudessa aina mennään sosiaalivirkailijan ehdoilla.
Lapsen ei tule asua sijaisperheessä niin pitkään, kun se nähdään lapsen kannalta hyväksi, vaan lapsen huostaanoton purku tulee aloittaa heti, kun huostaanoton perusteet eivät täyty. Tämä tarkoittaa lapsen asteettaista kotiinsa siirtymistä sijaisperheestä, jonka tarkoitus olikin olla alunperin vain väliaikainen sijaisasuminen. Kun lastensuojelu alkaa esittää näkemyksenään, että lapsen olisi parempi asua sijaisperheessä, koska lapsi on kiintynyt tähän, rikkoo lastensuojelu jo montaa lakia.
Lapsen ääni on tukitarpeen kartoituksessa otettava huomioon, vaan aina on keinoja tukea lapsen kotiutumista ja tämä toteutuu mm. tapaamisten lisäämisellä ja näin lapsen ja biovanhemman kiintymyssuhteen vahventamisena. Sijaisperheeseen lapsen tulisi saada pitää yhteyttä kotiutumisensa jälkeen näin tarvitessaan.
Kristianin kaltaisia elämäntarinoita ei saisi luoda enempää, vaan lastensuojelu ja sijaishuoltoa tarjoava taho tulisi kouluttaa tarkemmin kotiin päin tehtyyn työhön ja lasten vieraannuttaminen biologisista vanhemmistaan estää.
Sillä laki sanoo:
Harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 §:n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide. (LSL 47§)
Lue myös:
Yksi koti, kaksi isää - 10-vuotias Kristian asuu sijaiskodissa, jossa hänen biologinen isä vierailee (ESS 3.12.2016):
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2325385
Sijaishuolto (THL):
https://www.thl.fi/…/lastensuojelu…/tyoprosessi/sijaishuolto
Huostaanotto (THL):
https://www.thl.fi/…/lastensuojelu…/tyoprosessi/huostaanotto
Huostassapidon kesto (THL):
https://www.thl.fi/…/…/huostaanotto/huostaanoton-voimassaolo
Lastensuojelullisessa tarpeenselvityksessä tulee selvittää lapsen asiakkuutta ennen pääpiirtein lastensuojelulliset tarpeet. Lastensuojelun tehtävä on aloittaa lapselle asiakkuus ja antaa perheelle tukea perheen tätä tarvitessa. Lapsen elämä tulee pitää mahdollisimman normaalina. Asiakkuuden aikana lastensuojelun tulee kuulla perheenjäseniä tarkkaan koko tuen ajan ja kohdistaa tuki todellisiin tuen tarpeisiin. Lastensuojelun tehtävä on luoda kaikkiin perheen jäseniin aito ihmissuhde.
Vasta silloin, jos mikään tukimuoto ei auta tarvittavaa määrää ja saa aikaan tarvittavaa turvaa lapselle, on lapsi sijoitettava asumaan kodin ulkopuolelle laitokseen, perhekotiin tai sijaisperheeseen.
Näin melkein kävi yhdeksän vuotta sitten lahtelaiselle Kristianille, joka sijoitettiin perhe Ruuskasen huomaan kertoi ESS 3.12.2016 artikkelissaan: Yksi koti, kaksi isää - 10-vuotias Kristian asuu sijaiskodissa, jossa hänen biologinen isä vierailee.
- Kristian oli silloin vuoden vanha. Kun näimme ensimmäisen kerran, oli pojalla naama vesirokosta näppylöillä, sijaisisä Kari Ruuskanen muistelee.
Kristian, reipas koululainen, istuu kotinsa sohvalla kahden isänsä välissä, ja näyttää kuuntelevan tarkasti.
Miltä tuntuu, kun on kaksi isää?
- Ihan kivalta, hän sanoo ja hymyilee.
Kristianin biologinen isä on Kim Laine. Hän käy katsomassa poikansa sijoituskodissa vain kahdesti viikossa.
- Käydään koripalloharjoituksissa, ulkoillaan ja tehdään yhdessä läksyjä, Laine kertoo.
Krisitianin isän mukaan yhdeksän vuotta sitten Kristianin elämä oli mallillaan, mutta yllättävät seikat muuttivat kaiken.
- Eräänä iltana sain töihin puhelun, jossa kerrottiin, että poika on viety kaupungin lastenkotiin Kaarikadulle.
Isän mukaan lastensuojelu oli esittänyt huostaanottoon painavat syyt. Hän kertoo kokeneensä jääneensä yksin huostaanoton jälkeen.
- Kun prosessi käynnistyi, minua ei kuunneltu, vaikka olisin pystynyt huolehtimaan pojasta yksinhuoltajana.
Kaarikadulta Kristian siirrettiin Ruuskasille. Isä tapasi poikaansa seuraavan seitsemän vuoden aikana epäsäännöllisesti.
- Ne vuodet olisin voinut hoitaa asioita paremmin, mutta myös asiointi viranomaisten kanssa oli vaikeaa. Kristianin sosiaalityöntekijä on vaihtunut yhdeksän vuoden aikana kuusi tai seitsemän kertaa, Laine sanoo.
Lapsen isä joutuu rakentamaan tyytyväisyyden kokemuksen pienistä asioista ja kertoo, että on onnellinen, ettei lapsi ajautunut matkallaan laitokseen, vaan on päässyt kodinomaiseen sijaisperheeseen. Isä on muuttanut lähemmäksi lastaan, jotta voisi luoda uudelleen kiintymyssuhdetta.
- Halusin tavata poikaa enemmän. Samoihin aikoihin kuvioihin tuli uusi sosiaalityöntekijä, jonka kanssa asiat alkoivat rullata.
Laine haluaa korostaa, että sijaiskodin kanssa homma on toiminut alkukankeutta lukuun ottamatta hyvin. Kari Ruuskanen kokee hänkin isäyhteistyön toimivan.
- Kim käy meillä täällä kotona ja kesällä mökillä. Ihan normaalilta ihmissuhteelta tämä tuntuu.
Kristianin sosiaalityöntekijä Anu Lehtosaari kertoo, että kyse on prosessista, jossa edetään pikkuhiljaa ja lapsen ehdoilla. Hänen mukaansa sijaishuollossa oleva lapsi asuu sijaisperheessä niin pitkään kuin se katsotaan lapsen kannalta hyväksi.
- Tavoitteena on, että lapsi voi palata kotiin, mutta lapsen etua on katsottava myös kiintymyssuhteen kannalta. Yhteinen vanhemmuus vaatii avointa mieltä, kun vanhemmuuden, perheen ja kodin rajoja kokeillaan monella tapaa.
Lehtosaari muistuttaa, että vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta on aina sijaisvanhemmilla, mutta yhteistä vanhemmuutta voidaan muuten toteuttaa monin eri tavoin.
(Kristian ei ole jutussa esiintyvän pojan oikea nimi.)
Lokakuun liike tahtoo muistuttaa Lahden lastensuojelua, että lapsen huostaanottotilanteessa tulee aina kartoittaa lapsen biologisen vanhemman kyky huoltaa lasta. Myös isät ovat kyvykkäitä huoltamaan lapsiaan, jos äidin haasteet estävät tämän.
Huostaanottotilanne on aina kriisitilanne perheille ja perheitä tulee lastensuojelun tukea tuon kriisin kohtaamisessa ja sen ylittämisessä. Vanhemmuutta tulee lastensuojelun tukea lakiemme mukaan (LSL 4§). Lastensuojelun tulee aina tehdä kaikkensa lapsen kiintymyssuhteiden tukemiseksi biologiseen perheeseen (LSL 4§). Tämä tarkoittaa vanhempien lisäksi isovanhempia, setiä, tätejä, kummeja ja muita perhetuttuja sekä läheisiä. Myös ja erityisesti pienien vauvojen kohdalla tämä on toteutettava, jotta kiintymyssuhteet edes voivat rakentua.
Lapsen tapaamiset tulee järjestää biologisiin vanhempiinsa aina mahdollisimman laajaksi ja tähän ei saa vaikuttaa sosiaalivirkailijan henkilökohtaiset tykkäämiset tai kitkainen tilanne vanhempaan. Jos sosiaalivirkailija havaitsee tai vanhempi huomauttaa, että yhteistyösuhteessa esiintyy kitkaa, tulee sosiaalivirkailijan käyttää ulkopuolista ammatillisesti pätevää työhönohjaajaa suoran työhönohjauksen menetelmänä, jotta moninapainen tilanne saadaan eheytettyä.
Lapsen kiintymyssuhde tulee ensisijaisesti pitää vahvana juuri biologisiin sukujuuriinsa, sillä muutoin lapset ajautuvat Kristianin kaltaiseen tilanteeseen, jossa lapsi on vieraannuttamisen keinoin asetettu asumaan sijaisperheeseen ja huostaanoton purun mahdollistumista voidaan pitkittää sillä sosiaalihuollon selityksellä, että mennään nk. hidastakin hitaammin lapsen ehdoilla.
Kim Laine kertoi, että hän olisi voinut yhdeksän vuotta sitten toimia lapsen lähihuoltajana tai yksinhuoltajana, mutta lastensuojelu ei kuunnellut häntä. Perhe rikottiin näin ja se sai kantaakseen hyvin etäisen suhteen toisiinsa. Lapselta vietiin normaali suhde isäänsä ja hänelle annettiin sijaisisä hoitamaan tätä tehtävää. 10-vuotias ei tätä tietenkään voi ymmärtää itseään koskevana vakavana rakenteellisena väkivaltana ja vääränä vallankäyttönä, vaan isä tämän on varmasti ymmärtänyt, tästä haavoittunut ja oireillut ja joutunut nielemään kärsimänsä pettymyksen, jotta voi tavata poikaansa edes tuon kaksi kertaa viikossa.
Joidenkin arvioiden mukaan Suomen huostaaotoista on 70-90% turhia, joita ylläpidetään juuri näillä sosiaalityöntekijä Anu Lehtosaaren esittämillä lastensuojelullisilla näkemyksillä. Sen sijaan, että lastensuojelu tarjoaisisi kuulevan korvan, ennakoivaa tukea sekä voimakasta kotiin päin tehtyä työtä ja mahdollistaisi lapselle täydet lomat biologisessa perheessä ja antaisi vielä vaikka vähän extraa mahdollistaen kotiin päin tehtyä kuntoutusta, jolla lapsen kotiutumisen voisi mahdollistaa, se tarjoaa tapaamisia kahdesti viikossa harrastuksiin viejänä ja kouluavustajana ja puhuu lapsen ehdoilla menemisestä, vaikka todellisuudessa aina mennään sosiaalivirkailijan ehdoilla.
Lapsen ei tule asua sijaisperheessä niin pitkään, kun se nähdään lapsen kannalta hyväksi, vaan lapsen huostaanoton purku tulee aloittaa heti, kun huostaanoton perusteet eivät täyty. Tämä tarkoittaa lapsen asteettaista kotiinsa siirtymistä sijaisperheestä, jonka tarkoitus olikin olla alunperin vain väliaikainen sijaisasuminen. Kun lastensuojelu alkaa esittää näkemyksenään, että lapsen olisi parempi asua sijaisperheessä, koska lapsi on kiintynyt tähän, rikkoo lastensuojelu jo montaa lakia.
Lapsen ääni on tukitarpeen kartoituksessa otettava huomioon, vaan aina on keinoja tukea lapsen kotiutumista ja tämä toteutuu mm. tapaamisten lisäämisellä ja näin lapsen ja biovanhemman kiintymyssuhteen vahventamisena. Sijaisperheeseen lapsen tulisi saada pitää yhteyttä kotiutumisensa jälkeen näin tarvitessaan.
Kristianin kaltaisia elämäntarinoita ei saisi luoda enempää, vaan lastensuojelu ja sijaishuoltoa tarjoava taho tulisi kouluttaa tarkemmin kotiin päin tehtyyn työhön ja lasten vieraannuttaminen biologisista vanhemmistaan estää.
Sillä laki sanoo:
Harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 §:n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide. (LSL 47§)
Lue myös:
Yksi koti, kaksi isää - 10-vuotias Kristian asuu sijaiskodissa, jossa hänen biologinen isä vierailee (ESS 3.12.2016):
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2325385
Sijaishuolto (THL):
https://www.thl.fi/…/lastensuojelu…/tyoprosessi/sijaishuolto
Huostaanotto (THL):
https://www.thl.fi/…/lastensuojelu…/tyoprosessi/huostaanotto
Huostassapidon kesto (THL):
https://www.thl.fi/…/…/huostaanotto/huostaanoton-voimassaolo