Sote- integraatio ja tietouudistus unohtaneet asiakkaiden tietoturvan
Hätiköity päätös yhdistää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rekisterit ilman asiakkaiden oikeusturvan varmistusta perustuu kahden tapauksen; Eerikan murhatutkinnan ja Oulun kaupungin Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksen väärintulkintaan.
Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on todennut, että Eerikan tapauksessa lainsäädäntö ei päinvastaisista uskomuksista huolimatta estänyt tiedonkulkua ja viranomaisten yhteistyötä.
Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksessa kasvavista sote-kuluista puolestaan vastuutettiin runsaasti palveluja käyttäviä asiakkaita selvittämättä ryhmän palveluhistoriaa ja -polkuja (esim. lastensuojelun tai sijaishuollon asiakkuutta ja sen syitä/kulkua) tai palvelujärjestelmän osuutta siihen miten yhdestä tilapäisestä ongelmasta kasvoi monta kroonista ongelmaa.
Meneillään olevan lapsi- ja perhepalveluiden tietopohjan uudistamiseen tähtäävän hankkeen julkitavoitteet ovat kannatettavia mutta toteutussuunnitelmat epäselviä. Epäselvä on myös hankkeen päätavoite; yritetäänkö uudistuksessa tuottaa tutkimustietoa, luoda palveluja perheille vai riskiseulauksen mahdollistavia integroituja tietojärjestelmiä kunnille, auttaa yksityisiä hoivayrityksiä palvelupakettien kasaamisessa vai vain seuloa esiin kestämättömiksi menoeriksi huoliluokitellut asiakkaat, joilla on kalliita palvelutarpeita?
Pahimmillaan uusi tietopohja rakentuu samalle kuin vanhakin eli asenteellisille ja usein valheellisille jäävien viranomaisten/ yritysten omia toimiaan oikeuttamaan pyrkiville ja asiakkaita eriarvoistaville merkinnöille, joita käytetään/ myydään riskiregiimin ja sijaishuollon liiketoiminnan pönkittämiseen ja asiakaspalaute jätetään käyttämättä/ huomioimatta tai kerätään vain tietyiltä viranomaisten valitsemilta asiakasryhmiltä.
Asiakkaille annettava oikeus valita asiallinen lastensuojelun yksikkö ja taattava luku- ja oikaisu-oikeudet viranomaismerkintöihin
Epäselväksi on jäänyt mitä tietoja sosiaalihuollon kansalliseen asiakastietovarantoon (KanSa) on tarpeen arkistoida ja miten pitkäksi aikaa ja annetaanko asiakkaille luku- ja oikaisu-oikeudet viranomaisten heistä tuottamiin usein fabrikoituihin ja valheellisiin asiakirjamerkintöihin. Ilman luku- ja oikaisu-oikeuksia asiakkaiden oikeusturvan vaarantuminen on varmaa.
Nykyisin asiakkuudessa/hoidossa huomioitavat tiedot esim. työntekijöiden usein virheelliset ja toisen käden tietoon perustuvat tai omien toimien oikeuttamiseen pyrkivät kirjaukset asiakkaan ominaisuuksista eivät koskaan näy Omakannassa. Tietojen näkyminen ammattilaisille sen sijaan ei esty. Tiedonhallintapalvelu palauttaa potilastietojärjestelmän kautta riskitiedot näkyville toisesta potilastietojärjestelmästä. Potilas ei voi kielloillaan estää riskitietojen(vaikka nämä olisivat vääriä tietoja) näkymistä ammattilaisille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, jossa lastensuojelu on jätetty valinnanvapauden ulkopuolelle ei tarkoita parempia palveluja sosiaalialan asiakkaille varsinkaan, jos uudistusta tehdään vain säästönäkökulmasta sosiaalihuollon sisältöä ja arkipäivää tuntematta. Tutkija Paula Saikkosen sanoin; on vaikea uskoa, että integraatio itsessään merkittävästi parantaisi sosiaalihuollon asiakkaiden samaa palvelua.
Sosiaalialan ammateissa toimivia onkin erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla.
Pia- Liisa Heiliö sosiaali- ja terveystietojen hyödyntämislain laatijana ei vakuuta asiakasta
Tekopyhältä ja valheelliselta tuntuu myös oikeusturvan samaistaminen suostumuksen kysymiseen asiakkailta ja asiakkaiden mahdollisuuteen saada lokitiedot. Käytännössähän viranomaisella on oikeus saada haluamansa tiedot asiakkaan kiellosta huolimatta. Mitä asiakasta myöskään hyödyttää tietää, että hänestä tehtyjä 120 vuotta säilytettäviä mustamaalavia merkintöjä on tutkinut ja levitellyt kymmenittäin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä tilanteessa, jossa toimivia valitusreittejä ei ole; poliisi ei tutki, koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse?
Kun huono-osaisista kansalaisista aletaan kustannustehokkuuden parantamisen nimissä kerätä tunnistetiedollista materiaalia koko elämän ajalta kaikista mahdollisista viranomaisrekistereistä ja samaan aikaan laaditaan uutta viranomaisten tiedonsaantivaltuuksia lisäävää ja asiakkaiden tietoturvaa heikentävää lakiuudistusta (luonnos sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisesta hyödyntämisestä annettavaksi laiksi ) jota laatimassa on lasten ja biovanhempien pysyvää erottamista kannattanut ja sijaishuollon edunvalvojana kunnostautunut Pia- Liisa Heiliö hälytyskellojen pitäisi soida muuallakin kuin Lokakuun Liikkeessä. Heiliön toiminnasta ja menettelytavoista voi lukea esim. artikkelista Onko Suomi oikeusvaltio?
Onko lastensuojelun tietopohjan uudistus tosiasiassa vain tutkimukseksi naamioitua leimaavaa asiakassegmentointia yksityisen hoiva- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin vai peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille?
SOS-lapsikylän Varkauden hanke romuttaa asiakkaiden tietosuojaa
Huolikoulutusten huolestuttavien ja asiakkaita syrjäyttävien seurausten jälkeen kaikille muille paitsi lastensuojelun kehittäjille ja kuntapäättäjille alkaa olla selvää, että lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö yhdistettynä viranomaislähtöisiin avohuollon tukitoimiin, viranomaisten laajoihin tiedonsaantioikeuksiin, psykiatrisiin tiimeihin ja heikkoon oikeuslaitokseen tuottaa pääasiassa oikeusturva- ja tietosuoja-ongelmia ja asiakkaiden syrjäyttämistä.
SOS- lapsikylän ja Varkauden kaupungin uusi hanke toistaa huonoksi havaittuja käytäntöjä yhdistelemällä sairauskertomusjärjestelmiä lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön tarpeisiin.
”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua eivätkä hankaloittaa avunsaantia”, Varkauden sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto tietää. "Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä".
SOS- lapsikylän uusi asiakkaiden rekisterimerkintöjen levittelyn ja fabrikoinnin viranomaisten kesken mahdollistava hanke tuottaa tulevaisuudessa todennäköisesti myös ei- aiottuja seurauksia esim. fabrikoituja lastensuojeluilmoituksia ja -lausuntoja ja laittomia kiireellisiä ja pysyviä sijoituksia.
Sosiaalitoimen lavastusyrityksiä oikaisevat vastalausunnot ovatkin harvoja keinoja varmistaa asiakkaiden oikeusturva. Kentän ongelmista vieraantuneilla sosiaalityön tutkijoilla on kuitenkin otsaa nimittää oikaisuja "asiakirjakilpavarusteluksi" .
Vain omat vanhemmat eivät saa tietoja lapsen terveydentilasta
Ainoa hoitotaho, jolla ei ole oikeutta lapsen terveystietoihin ovat lapsen omat vanhemmat. Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan, että alaikäinen voi kieltää tietojensa näyttämisen huoltajalle, jos hänet on terveydenhuollossa( esim. sijaishuoltolaitoksen psykiatrin toimesta) arvioitu kypsäksi päättämään omasta hoidostaan.
Jo 10-vuotias lapsi voi salata vanhemmiltaan terveystietonsa, kirjoittaa Keskisuomalainen. Tämä koskee esimerkiksi reseptilääkitystä, aborttia tai ehkäisypillereitä. Esimerkiksi Omakanta-palvelussa vanhempi ei näe yli 10-vuotiaan lapsensa terveystietoja, joka takaa valvomattomalle sijaishuollolle mahdollisuuden laiminlyödä nopeimmin kasvavan huostaanottoryhmänsä eli 13-17 vuotiaiden terveydenhuolto ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta.
Terveydenhuollon tietojärjestelmiin perehtynyt julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen vahvistaa YLE- uutisissa, että koko maassa kipuillaan kirjavien potilastietojärjestelmien ja urkinnan kera. Jos järjestelmät eivät ole lainmukaisia, on Terveydenhuollon valvontaviraston eli Valviran ryhdyttävä toimiin vaikka uhkasakoin. Lokittomuus vaarantaa tietosuojan, jyrähtää Voutilainen.
”Hyvin arkaluontoista potilastietoa voi urkkia varsin tehokkaasti ilman, että siitä jää mitään jälkeä.” tiivistää lääkäri Antti Lähteenmäki Helsingin potilastietojärjestelmä Pegasoksen ongelmat. Pegasoksen tietosuojapuutteet ovat olleet tiedossa jo kauan, mutta vastuu korjaamisesta ei tunnu kuuluvan kenellekään.
Kesäkuussa julkaistussa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa lääkärit kertoivat, että erikoissairaanhoidossa käytössä olevien tietojärjestelmien virheet aiheuttavat vakavia vaaratilanteita.
Lähteenmäki sanoo, että esimerkiksi Pegasokseen liitetty potilastietojen Kanta-arkisto otettiin käyttöön hätiköiden. Kävi esimerkiksi ilmi, että moni tieto kirjautui Pegasoksesta väärin tai harhaanjohtavasti Kantaan. Lääkärin määräämät lääkemäärät näkyivät usein liian vähäisinä, ja myös lääkkeen määrääjä ja määräysajankohta saattoivat kirjautua virheellisinä.”
Lähteenmäki sanoo pyytäneensä korjauksia turvallisuus- ja tietosuojaongelmiin useita kertoja, monilta eri tahoilta. Jo neljä vuotta sitten hän lähestyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta sähköpostilla, jossa pyysi tilanteen arvioimista.
”Epäilen, että ongelman laajuutta ei ole oikein ymmärretty”, hän kirjoitti tuolloin.
Joulukuussa 2014 hän puolestaan kirjoitti Valviralle: ”On mielestäni väärin, että tosielämän käyttöön tuodaan sovellus, jossa on näin paljon ilmeisiä virheitä ja ominaisuuksia, jotka voivat aiheuttaa virhetulkintoja.”
Tietojen louhinnan tietoturvapuutteet
Lääkäri Antti Lähteenmäki suhtautuu varovasti myös jatkuvasti lisääntyvään tietojen louhintaan. Esimerkiksi THL:ää varten kerätään valtava määrä tietoja potilaista ja lääkäreiden toimista.
– Tietoja louhitaan ihmisten käynneistä kellonaikoineen ja lääkityksineen. Tieto paloitellaan ja ajatellaan, ettei niitä voida palauttaa yhden ihmisen tiedoiksi.
Lähteenmäki kertoo havahtuneensa, kun työskenteli asiaan liittyvässä kehitysprojektissa.
– Kysyin, että miten on mahdollista, että ihmisen sairaudet ja laboratoriotulokset näkyvät. Eikö tästä pitäisi tulla lokitieto? Vastaus oli kutakuinkin: kyllä, ehkä, joo.
Lähteenmäki antaa esimerkin siitä, miten tiedot olisivat palautettavissa yksittäisen ihmisen tiedoiksi.
– Kun luokseni tulee vaikkapa 24.10.2016 potilas, rekisteriin kirjataan esimerkiksi: keskivaikeaa masennusta sairastava potilas. Tähän ns. Hilmo-rekisteriiin menevään tietoon ei tule henkilötietoja. Mutta potilaan anonyymiteetin voisi murtaa, jos pääsee käsiksi toiseen listaan. Lista kertoo kolmannen potilaan olleen Matti Meikäläinen, sotu se-ja-se.
Soten myötä soppa sakenee – yksityinen sektori ei puutu urkintaan
Sotekaan ei tarjoa apua kirjavien tietojärjestelmien sekamelskaan. Sotessa kuitenkin odotetaan kertyvän säästöjä mm. sähköisten järjestelmien avulla. Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen sanoo, että sote-suunnitelmien lakiviidakko on potilastietojärjestelmien osalta täysin perkaamatta.
– Potilastietojärjestelmien osalta ei tällä hetkellä ota selvää, millainen tulevaisuus meillä on. On näkemyksiä yhdestä potilastietojärjestelmästä, joka turvaa tiedon liikkuvuuden. Mutta meillä on jo Kanta-arkisto ja satoja miljoonia maksava Apotti. Ei ole tiedossa, millaiseen toimintaympäristöön Apotti tulee eikä myöskään se, kuka sitä käyttää. Käyttävätkö yksityisen puolen palveluita tarjovat samaa järjestelmää? Asiat ovat täysin levällään sotessa.
Professori Voutilainen miettii myös sitä, miksi julkisella puolella urkintaa tulee ilmi huomattavasti enemmän kuin yksityisellä.
– Julkisella puolella urkintaan puututaan ja tehdään rikosilmoituksia. Potilaalla on mahdollisuus saada pieni kärsimyskorvaus. Mutta on silmiinpistävää, että yksityisellä sektorilla näitä painetaan villaisella. Käräjäjien henkilörekisteriasioissa vain harva tapaus on sellainen, jossa yksityisen palveluksessa oleva henkilö olisi urkkinut tietoja. En millään usko, että meillä on uteliaita ihmisiä vain julkishallinnossa.
Ilmitulleista urkkijoista syyteharkintaan saakka päätyy vuosittain jopa kolmesataa. Käräjillä puidaan noin sataa urkintatapausta vuosittain. Uhrien määrä voi olla monikymmenkertainen, sillä urkkija ei useinkaan tyydy kalastelemaan tietoja vain yhdestä ihmisestä. Esim. Eksotessa kiinnijäänyt terveydenhuollon työntekijä ehti urkkia lähes 500 asiakkaan tiedot.
Lastensuojelun harjoittama urkinta ja tiedonväritys ovat vakavia oikeusturvaongelmia, jotka tulee sanktioida
Lokakuun liikkeessä on havaittu, että lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä rekisterimerkintöjä asiakkaiden ohimenneistäkin ongelmista kaivellaan, vääristellään ja käytetään sijaishuollon asiakashankintaan.
Monissa lapsiperheiden palveluissa seulonta ja urkinta salataan ja naamioidaan lapsilähtöiseksi vuorovaikutuksen tukemiseksi, vanhemmuuden tueksi tai keskusteluavuksi. Yksi järkyttävimmistä esimerkeistä lääkärin ja sosiaalityöntekijän monitoimijaisesta yhteistyöstä löytyy täältä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
Potilaskirjausten vääristelyä ja vanhempien tarkoitushakuista mustamaalausta voi pitää lastensuojelun rutiinina. Urkinnan ja fabrikoinnin kohteeksi joutuvat helposti sairaskohtauksen saaneet, vammaiset tai sairautensa esim. päihdeongelmansa tai masennuksensa jo vuosia sitten selättäneet vanhemmat ja lastensuojelulaitoksissa asuvat lapset, joiden kohdalla jokin mennytkin potilasmerkintä voidaan fabrikoida huostaanoton jatkamisen ja korotetun vuorokausimaksun oikeutukseksi.
Sosiaalityön opettaja Niina Nurmelan mukaan lastensuojelussa leimataan asiakkaita ja asiakkaiden ohimenneet ongelmat nostetaan esiin aina uudelleen. Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) kannanoton mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Veikkarin erityislastenkodin tapauksessa lastenkodin henkilöstö halusi sijoitetulle kontakteja psykiatriseen hoitoon, sekä lasten ja nuorten poliklinikalle, mutta lastenkodin kirjaukset eivät kulje tapahtumien kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi psykiatrian ylilääkärin mukaan heiltä ei ole annettu sellaisia lausuntoja, kuin lastenkodin kirjauksissa lukee. Valelausunnoilla on perusteltu suurinta osaa rajoituksia ja huostaanoton jatkamista.
Helen- äiti kertoo kuinka lastensuojelu väritti psykiatrin lausuntoa: ” Suurin katkeruuteni lastensuojelun asiakkuuden ajalta liittyy mustamaalaaviin, vääristeltyihin ja osin valheellisiin kirjauksiin. Näistä traumaattisin on lausuma, joka oli tehty syvimmän uupumukseni aikoihin. Sossu oli soittanut selkäni takana omalle psykiatrilleni ja kaivanut arkaluontoisia tietoja psyykkisestä tilastani. Sain sittemmin lukea kirjauksista, kuinka persoonani oli häikäilemättömästi revitty auki ja syvästi henkilökohtaiset asiat oli dokumentoitu lastensuojelun herkkupaloiksi. Mutta lastensuojelulaki mahdollistaa aivan kaiken. Vanhemmalla ei ole mitään yksityisyyttä lasten edun rummutuksessa. Mikä pahinta, psykiatrin sanoja oli vääristelty. Tämä selvisi, kun vein paperit loukkaantuneena psykiatrin luettaviksi. ”
Väärin perustein tehdyn huostaanoton Naantalissa kokenut Ani Leikoniemi kertoo: "Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihini irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa.
Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
Kun Leikoniemi pyysi tietojaan sosiaalityöntekijältä, tämä vaati yksilöimään halutut paperit. Kuitenkaan lastensuojeluasiakirjoihin ei ollut kirjattu, mitä tietoja sosiaalitoimessa oli.
”Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen varjolla estetään ihmistä näkemästä häntä tai lastaan koskevaa tietoa. Korjaapa sitten siinä virheet."
Sosiaalityöntekijä fabrikoi lääkärin lausuman myös rovaniemeläisen Kaisa- äidin tapauksessa: "Erikoista on, että lastensuojeluilmoitus oli merkitty salaiseksi. Siitä ei ollut tarkoitus kertoa äidille mitään. Onko joku joskus edes kuullut lastensuojeluilmoituksesta, joka salataan? Laitonta taas on se, että myös ilmoituksen tehneen sairaanhoitajan nimi on salattu. Viranomaisen on aina kerrottava nimensä. Sosiaalityöntekijän nimi ei riitä.
Heti, kun olin saanut lastensuojeluilmoituksen vihdoinkin luettavakseni, soitin syöpäpoliklinikkaa johtavalle syöpälääkärille eli onkologille. Ilmoitus antaa valheellisesti ymmärtää, että koko hoitohenkilökunta olisi tekstin takana. Alhainen manipulointiyritys. Ilmoitustekstissä viitataan juhlallisesti syöpälääkäriin. Totuus on, että onkologi sanoi poistattavansa tekstistä viittaukset häneen. ”
Oulussa sosiaalivirkailijat väittivät äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Asiakkaan, josta on tehty lastensuojeluilmoitus, kannattaa aina ottaa yhteys väitettyyn ilmoittajatahoon , lukea ilmoitus sanasta sanaan läpi ja tarkistaa onko ilmoittajatahoksi merkitty todellisuudessa antanut kyseisen lausuman vai onko koko ilmoitus sosiaalityöntekijän ”sanoittama”.
Ainoa keino vastustaa lastensuojelun harjoittamaa urkintaa ja fabrikointia on tarkastaa ja korjata omat asiakirjat. Ohjeet tarkastukseen löytyvät täältä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
