Kuvankaappaus: mtv.fi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa ilmeni Suomessa elävän 65 000-70 000 lasta perheissä, joissa ainakin toisella vanhemmalla on todettu vakava päihdeongelma, kertoo Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalainen.
Päihdeongelman haastavuudessa elää lapsiperheitä todennäköisesti vielä enemmän, sillä kaikki päihdeongelmista kärsivät eivät löydä tukiverkostoa tai saa tarvittavaa ohjausta tuen piiriin ongelmassaan eikä heistä näin ollen ole tilastotietoja.
THL:n tutkimuksessa kuultujen nuorten näkemyksenä on havaittu, että he ovat kokeneet päihdeongelmaisiin ja heidän perheenjäseniinsä suhtaudutun usein tuomitsevasti. Tutkijatohtori Henna Pirskanen Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksesta on todennut nuorten toivovat, että tuomitsemisen sijaan asioihin puututtaisiin ja alkoholiongelmia käsiteltäisiin avoimesti mediassa.
Yksi syy juuri tuen toteutumisen estymiseen on voimakas syyllistäminen, joka luo korkean kynnyksen tukea tarvitsevalle hakeutua tuen piiriin. Ongelmansa kanssa eläämäänsä toteuttavan on vaikea kohdata itse päihdeongelmansa, koska syyllistäminen ja syyllisyys tuottaa pelon kokemuksen tukeen menemistä kohtaan. Tieto mahdollisesta tuomiosta tulevassa sekä pelko lapsen menettämisestä ja perhe-elämän hajoamisesta saa peittelemään ongelmaa. Tuen aikana myös voimakas syyllistäminen kuormittaa vanhempaa ja tämä hankaloittaa hänen muutosprosessia.
Suomessa syyllistämisestä ja tuomitsevasta asenteesta on koetettu päästä eroon jo pitkään monen toimintasuunnitelman kirjoittamisella, mutta valitettavasti yhä suunnitelmien käytäntöön vieminen ei ole toteutunut toivotulla tavalla.
Lastensuojelualalla yhä vanhempia kohdataan etsien heidän virheellisyyksiään, joka johtaa hyvin usein heidän syyllistämiseen ja tuomitsemiseen, eikä suinkaan vanhemmuuden tukemiseen ja perheen haastavassa olosuhteessa kuormitustekijöiden vähentämiseen avohuollon tukikeinoin. Ennaltaehkäisevää tukeakaan ei valitettavasti ole tarjolla tai ei tahdota antaa useista suosituksista huolimatta.
Vaikka välittämisen puolesta kampanoidaan monen tahon toimesta Suomessa, näyttäytyy suomalainen sosiaalityö itse yhä välipitämättömänä ihmisten aitoon tukemiseen ja arvostamiseen ohjaavia työtään koskevia suosituksia kohtaan. Tästä johtuva syyllistäminen estää nykyhetkessä elämisen ja tulevan suunnittelemisen sekä mahdollistamisen, koska ajatus keskittyy vain menneisyyteen ja ongelman ratkaisemisen sijaan itse ongelman olevuuteen.
Vuonna 2002 julkaistuilla päihdepalvelujen laatusuosituksilla sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto tahtoivat lisätä päihdepalvelujen saatavuutta ja parantaa niiden laatua. Opas valmisteltiin Stakesin (nyk. THL) asettamassa asiantuntijatyöryhmässä.
Tuossa suosituksessa tuodaan esille päihdepalvelujen laatusuositusten keskeisiä periaatteita, joita mm. ovat:
- Asiakaslähtöinen työskentelytapa on sekä eettisesti perusteltua että yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Palveluihin pääsyn on oltava esteetöntä. Asiakas osallistuu oman kuntoutuksensa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
- Palveluissa puolustetaan asiakkaan perusoikeuksia.
- Päihdetyön johtamista on vahvistettava. Henkilöstön mitoitukseen, osaamiseen ja jaksamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Päihdeongelman rinnalla usein myös esiintyy mielenterveysongelmia tai ainakin haastavan olosuhteen aiheuttamaa oireilua päihdevanhemmalla, toisella vanhemmalla sekä lapsilla. Päihdeongelmat ovat yleisempiä mielenterveyspotilailla kuin väestössä yleensä. Tästä syystä tuen tulisi olla tarkoin suunniteltu kaikkien yhteistyötahojen kanssa ja räätälöity jokaisen perheenjäsenen tarpeisiin vastaavaksi, jotta eheytyminen onnistuisi.
Päihdepalveluita varmasti kuormittaa myös lastensuojelullisessa työssä toteutettu riskiseulonta, joka perustuu sosiaalitoimen turhalle huolelle. Monet vanhemmat joutuvat lastensa lastensuojeluasiakkuuden aikana turhaan A-klinikan tutkimukseen vain koska lapsen sosiaalivirkailija epäilee, että perheen ongelmat johtuvat salatusta päihderiippuvuudesta, vaikka mitään viitettä tällaiselle huolelle ei ole perheen arjessa esiintynyt. Ongelmat tahdotaan selittää olemattomalla päihderiippuvuudella, sen sijaan että perheeseen annettaisiin tarvittava tuki suoraan ennen A-klinikan suorittamaa tutkimusta. Turhat tutkimukset, jotka johtavat myös turhaan sekä asiattomaan syyllistämiseen, kuormittavat myös lapsiperheiden arkea. Samaan aikaan jäävät tarvittavaa tukea vaille he, joilla olisi todellinen tuen tarve.
Päihdeongelmaisten vanhempien kohdalla usein myös toteutetaan lastensuojelullisena toimenpiteenä voimakasta tapaamisten rajoittamista, jossa lapsilta viedään oikeus tavata vanhempiaan jopa hyvin pitkiksi ajoiksi. Tapaamisrajoitusten kohdalla ei myöskään arvioida tarkkaan, onko tapaamisten kohdalla mielekästä käyttää valvottuja tapaamisia tai tuettuja tapaamisia ja tapaamiset rajataan hyvin lyhyisiin ja harvoin toteutuviin hetkiin lapselle epänormaalissa olosuhteessa. Näin ollen lasten normaalin elämän toteutumista ja kiintymyssuhdetta vanhempiin ei tueta, vaikka tämä on asetettu lastensuojelullisessa työssä velvoitteeksi sosiaalivirkailijoille, jotka tekevät päätöksiä lasten elämässä, kun lapsilla on lastensuojeluasiakkuus.
Sijaishuoltoon joutuneiden lasten tapaamisia myös isovanhempiinsa rajataan vähäisiksi, vaikka isovanhemmilla itsellään ei olisi päihdeongelmaa. Lasten tärkeitä kiintymyssuhteita ovat myös heidän suhteensa mummoihin ja vaareihin ja lapsilla tulee olla oikeus tuntea biologiset juurensa ja saada rakkautta erityisesti tältä taholta. Sijaisvanhemmat toisinaan tahtovat yhdistää lapset pelkästään oman perheensä ja sukunsa piiriin, eivätkä ymmärrä lapsen biologisen perheen merkitystä lapselle itselleen. Näin lasten kehitystarpeissa jää huomaamatta monta tärkeää kohtaa.
Suurimmaksi kompastuskiveksi lastensuojelullisessa työssä on havaittu lastensuojelun kykenemättömyys käyttää resurssejaan lasten ja vanhempien aitoon kohtaamiseen ja suunnitella yhdessä perheen kanssa tukitoimet haasteiden kohtaamiseksi ja ylittämiseksi. Humaani lähtökohta ei näin ollen toteudu lastensuojelullisessa työssä. Tämän lisäksi vakavaksi ongelmaksi on havaittu moniammatillisen yhteistyön ontuminen ja sosiaalivirkailijoiden kyvyttömyys sekä haluttomuus kantaa vastuunsa asiakkaansa eli lapsen kehitystarpeiden vastaamisen toteutumiseksi.
Myös Irti huumeista ry toi esille toiveensa lasten oikeuksien toteutumisen huomioimiseksi päihdeperheiden lapsina julkaisuussaan: Rauhallista ja turvallista lapsen oikeuksien päivää (20.11.2016):
"Mikäli huumeperheen elämä on jättänyt lapseen haavan, se jättää häneen pysyvän arven.
Huostaanottoprosessit eivät tapahdu kädenkäänteessä, vaan tarkan näytön ja lastensuojelulain mukaisen arvion tuloksena. Kun lapsi huostaan otetaan, hänen maailmansa mullistuu. Huostaan otetulle, vaikeassa elämäntilanteessa olevalle lapselle on turvattava kuntoutumista edistäviä korjaavia kokemuksia. Karut tarinat lastensuojelulaitosten ja sijaisperheiden arjesta, on otettava vakavasti. Nyt kun ne on laaja-alaisesti tiedostettu, asia pitää korjata pysyvästi. Kärsinyt lapsi, ei tarvitse enempää kärsimystä.
Lastensuojelun laitosten ja sijaisperheiden tehtävänä on mahdollistaa lapsille turvallinen lapsuus. Ei järkyttää sitä. Lapsilla on oikeuksia. Meidän aikuisten pitää huolehtia niiden toteutumisesta. Rauhallista ja turvallista lasten oikeuksien päivää."
Myös Lokakuun liike tahtoo muistuttaa lastensuojelullista työtä johtavaa tahoa syyllistämisen kompastuskivistä ja yhtyä lasten toiveiseen saada oikeus perhe-elämänsä kunnioittaminen vanhempiensa vanhemmutta tukevana työnä lastensuojelulta vanhempiensa haasteiden edessä. Vanhempien päihdeongelman ei tarvitse jäädä vallitsevaksi olosuhteeksi, sillä vanhemmutta voi tukea ja vanhempia voi ohjata kohti päihteetöntä tai ainakin päihteettömämpää mielekästästä elämää. Jokainen vanhempi on tuen arvoinen ja jokainen lapsi ansaitsee vanhemmilleen tuen syyllistämisen ja tuomitsemisen sijaan.
Jokainen lapsi on arvokas kokonaisuudessaan.
Lue myös:
Sunnuntaisuomalainen: Kymmenet tuhannet lapset joutuvat elämään päihdearkea (MTV - 20.11.2016):
http://m.mtv.fi/…/sunnuntaisuomalainen-kymmenet-tu…/6175830…
Päihdehuollon laatusuositukset (Päihdelinkki.fi - 2.10.2009):
http://www.paihdelinkki.fi/…/paihdeongelmien-hoito/paihdehu…
Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito (Päihdelinkki.fi - 26.3.2015):
http://www.paihdelinkki.fi/…/kaksoisdiagnoosipotilaiden-hoi…
Rauhallista ja turvallista lapsen oikeuksien päivää (Irti Huumeista ry - 20.11.2016):
http://www.irtihuumeista.fi/ajankohtaista?3_m=1650
Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (Finlex - 24.4.2015):
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150523
Vanhempien päihdeongelma - Miten lapsi selviytyy? (Lasinen Lapsuus):
http://www.lasinenlapsuus.fi/…/vanhempien-p%C3%A4ihdeongelm…
Päihdeongelman haastavuudessa elää lapsiperheitä todennäköisesti vielä enemmän, sillä kaikki päihdeongelmista kärsivät eivät löydä tukiverkostoa tai saa tarvittavaa ohjausta tuen piiriin ongelmassaan eikä heistä näin ollen ole tilastotietoja.
THL:n tutkimuksessa kuultujen nuorten näkemyksenä on havaittu, että he ovat kokeneet päihdeongelmaisiin ja heidän perheenjäseniinsä suhtaudutun usein tuomitsevasti. Tutkijatohtori Henna Pirskanen Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksesta on todennut nuorten toivovat, että tuomitsemisen sijaan asioihin puututtaisiin ja alkoholiongelmia käsiteltäisiin avoimesti mediassa.
Yksi syy juuri tuen toteutumisen estymiseen on voimakas syyllistäminen, joka luo korkean kynnyksen tukea tarvitsevalle hakeutua tuen piiriin. Ongelmansa kanssa eläämäänsä toteuttavan on vaikea kohdata itse päihdeongelmansa, koska syyllistäminen ja syyllisyys tuottaa pelon kokemuksen tukeen menemistä kohtaan. Tieto mahdollisesta tuomiosta tulevassa sekä pelko lapsen menettämisestä ja perhe-elämän hajoamisesta saa peittelemään ongelmaa. Tuen aikana myös voimakas syyllistäminen kuormittaa vanhempaa ja tämä hankaloittaa hänen muutosprosessia.
Suomessa syyllistämisestä ja tuomitsevasta asenteesta on koetettu päästä eroon jo pitkään monen toimintasuunnitelman kirjoittamisella, mutta valitettavasti yhä suunnitelmien käytäntöön vieminen ei ole toteutunut toivotulla tavalla.
Lastensuojelualalla yhä vanhempia kohdataan etsien heidän virheellisyyksiään, joka johtaa hyvin usein heidän syyllistämiseen ja tuomitsemiseen, eikä suinkaan vanhemmuuden tukemiseen ja perheen haastavassa olosuhteessa kuormitustekijöiden vähentämiseen avohuollon tukikeinoin. Ennaltaehkäisevää tukeakaan ei valitettavasti ole tarjolla tai ei tahdota antaa useista suosituksista huolimatta.
Vaikka välittämisen puolesta kampanoidaan monen tahon toimesta Suomessa, näyttäytyy suomalainen sosiaalityö itse yhä välipitämättömänä ihmisten aitoon tukemiseen ja arvostamiseen ohjaavia työtään koskevia suosituksia kohtaan. Tästä johtuva syyllistäminen estää nykyhetkessä elämisen ja tulevan suunnittelemisen sekä mahdollistamisen, koska ajatus keskittyy vain menneisyyteen ja ongelman ratkaisemisen sijaan itse ongelman olevuuteen.
Vuonna 2002 julkaistuilla päihdepalvelujen laatusuosituksilla sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto tahtoivat lisätä päihdepalvelujen saatavuutta ja parantaa niiden laatua. Opas valmisteltiin Stakesin (nyk. THL) asettamassa asiantuntijatyöryhmässä.
Tuossa suosituksessa tuodaan esille päihdepalvelujen laatusuositusten keskeisiä periaatteita, joita mm. ovat:
- Asiakaslähtöinen työskentelytapa on sekä eettisesti perusteltua että yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Palveluihin pääsyn on oltava esteetöntä. Asiakas osallistuu oman kuntoutuksensa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
- Palveluissa puolustetaan asiakkaan perusoikeuksia.
- Päihdetyön johtamista on vahvistettava. Henkilöstön mitoitukseen, osaamiseen ja jaksamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Päihdeongelman rinnalla usein myös esiintyy mielenterveysongelmia tai ainakin haastavan olosuhteen aiheuttamaa oireilua päihdevanhemmalla, toisella vanhemmalla sekä lapsilla. Päihdeongelmat ovat yleisempiä mielenterveyspotilailla kuin väestössä yleensä. Tästä syystä tuen tulisi olla tarkoin suunniteltu kaikkien yhteistyötahojen kanssa ja räätälöity jokaisen perheenjäsenen tarpeisiin vastaavaksi, jotta eheytyminen onnistuisi.
Päihdepalveluita varmasti kuormittaa myös lastensuojelullisessa työssä toteutettu riskiseulonta, joka perustuu sosiaalitoimen turhalle huolelle. Monet vanhemmat joutuvat lastensa lastensuojeluasiakkuuden aikana turhaan A-klinikan tutkimukseen vain koska lapsen sosiaalivirkailija epäilee, että perheen ongelmat johtuvat salatusta päihderiippuvuudesta, vaikka mitään viitettä tällaiselle huolelle ei ole perheen arjessa esiintynyt. Ongelmat tahdotaan selittää olemattomalla päihderiippuvuudella, sen sijaan että perheeseen annettaisiin tarvittava tuki suoraan ennen A-klinikan suorittamaa tutkimusta. Turhat tutkimukset, jotka johtavat myös turhaan sekä asiattomaan syyllistämiseen, kuormittavat myös lapsiperheiden arkea. Samaan aikaan jäävät tarvittavaa tukea vaille he, joilla olisi todellinen tuen tarve.
Päihdeongelmaisten vanhempien kohdalla usein myös toteutetaan lastensuojelullisena toimenpiteenä voimakasta tapaamisten rajoittamista, jossa lapsilta viedään oikeus tavata vanhempiaan jopa hyvin pitkiksi ajoiksi. Tapaamisrajoitusten kohdalla ei myöskään arvioida tarkkaan, onko tapaamisten kohdalla mielekästä käyttää valvottuja tapaamisia tai tuettuja tapaamisia ja tapaamiset rajataan hyvin lyhyisiin ja harvoin toteutuviin hetkiin lapselle epänormaalissa olosuhteessa. Näin ollen lasten normaalin elämän toteutumista ja kiintymyssuhdetta vanhempiin ei tueta, vaikka tämä on asetettu lastensuojelullisessa työssä velvoitteeksi sosiaalivirkailijoille, jotka tekevät päätöksiä lasten elämässä, kun lapsilla on lastensuojeluasiakkuus.
Sijaishuoltoon joutuneiden lasten tapaamisia myös isovanhempiinsa rajataan vähäisiksi, vaikka isovanhemmilla itsellään ei olisi päihdeongelmaa. Lasten tärkeitä kiintymyssuhteita ovat myös heidän suhteensa mummoihin ja vaareihin ja lapsilla tulee olla oikeus tuntea biologiset juurensa ja saada rakkautta erityisesti tältä taholta. Sijaisvanhemmat toisinaan tahtovat yhdistää lapset pelkästään oman perheensä ja sukunsa piiriin, eivätkä ymmärrä lapsen biologisen perheen merkitystä lapselle itselleen. Näin lasten kehitystarpeissa jää huomaamatta monta tärkeää kohtaa.
Suurimmaksi kompastuskiveksi lastensuojelullisessa työssä on havaittu lastensuojelun kykenemättömyys käyttää resurssejaan lasten ja vanhempien aitoon kohtaamiseen ja suunnitella yhdessä perheen kanssa tukitoimet haasteiden kohtaamiseksi ja ylittämiseksi. Humaani lähtökohta ei näin ollen toteudu lastensuojelullisessa työssä. Tämän lisäksi vakavaksi ongelmaksi on havaittu moniammatillisen yhteistyön ontuminen ja sosiaalivirkailijoiden kyvyttömyys sekä haluttomuus kantaa vastuunsa asiakkaansa eli lapsen kehitystarpeiden vastaamisen toteutumiseksi.
Myös Irti huumeista ry toi esille toiveensa lasten oikeuksien toteutumisen huomioimiseksi päihdeperheiden lapsina julkaisuussaan: Rauhallista ja turvallista lapsen oikeuksien päivää (20.11.2016):
"Mikäli huumeperheen elämä on jättänyt lapseen haavan, se jättää häneen pysyvän arven.
Huostaanottoprosessit eivät tapahdu kädenkäänteessä, vaan tarkan näytön ja lastensuojelulain mukaisen arvion tuloksena. Kun lapsi huostaan otetaan, hänen maailmansa mullistuu. Huostaan otetulle, vaikeassa elämäntilanteessa olevalle lapselle on turvattava kuntoutumista edistäviä korjaavia kokemuksia. Karut tarinat lastensuojelulaitosten ja sijaisperheiden arjesta, on otettava vakavasti. Nyt kun ne on laaja-alaisesti tiedostettu, asia pitää korjata pysyvästi. Kärsinyt lapsi, ei tarvitse enempää kärsimystä.
Lastensuojelun laitosten ja sijaisperheiden tehtävänä on mahdollistaa lapsille turvallinen lapsuus. Ei järkyttää sitä. Lapsilla on oikeuksia. Meidän aikuisten pitää huolehtia niiden toteutumisesta. Rauhallista ja turvallista lasten oikeuksien päivää."
Myös Lokakuun liike tahtoo muistuttaa lastensuojelullista työtä johtavaa tahoa syyllistämisen kompastuskivistä ja yhtyä lasten toiveiseen saada oikeus perhe-elämänsä kunnioittaminen vanhempiensa vanhemmutta tukevana työnä lastensuojelulta vanhempiensa haasteiden edessä. Vanhempien päihdeongelman ei tarvitse jäädä vallitsevaksi olosuhteeksi, sillä vanhemmutta voi tukea ja vanhempia voi ohjata kohti päihteetöntä tai ainakin päihteettömämpää mielekästästä elämää. Jokainen vanhempi on tuen arvoinen ja jokainen lapsi ansaitsee vanhemmilleen tuen syyllistämisen ja tuomitsemisen sijaan.
Jokainen lapsi on arvokas kokonaisuudessaan.
Lue myös:
Sunnuntaisuomalainen: Kymmenet tuhannet lapset joutuvat elämään päihdearkea (MTV - 20.11.2016):
http://m.mtv.fi/…/sunnuntaisuomalainen-kymmenet-tu…/6175830…
Päihdehuollon laatusuositukset (Päihdelinkki.fi - 2.10.2009):
http://www.paihdelinkki.fi/…/paihdeongelmien-hoito/paihdehu…
Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito (Päihdelinkki.fi - 26.3.2015):
http://www.paihdelinkki.fi/…/kaksoisdiagnoosipotilaiden-hoi…
Rauhallista ja turvallista lapsen oikeuksien päivää (Irti Huumeista ry - 20.11.2016):
http://www.irtihuumeista.fi/ajankohtaista?3_m=1650
Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (Finlex - 24.4.2015):
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150523
Vanhempien päihdeongelma - Miten lapsi selviytyy? (Lasinen Lapsuus):
http://www.lasinenlapsuus.fi/…/vanhempien-p%C3%A4ihdeongelm…