Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) toiminnanjohtaja Hanna Heinonen väittää Pohjolan Sanomissa, ettei lastensuojelun ammattilaisten ääniä kuulu sosiaalisessa mediassa. Samaa väittää LSKL:n erityisasiantuntija Sauli Hyvärinen.
Väite on valheellinen ja kyseenalaistaa LSKL:n asiantuntijoiden havaintokyvyn.
Perustellusti voi väittää, että verkko on lastensuojeluammattilaisten huoli- ja vihapuheen kuoro ja monistamo, joka on viritetty lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan.
Kun vaikutusvaltaisen lastensuojelujärjestön toiminnanjohtaja kehottaa lastensuojeluammattilaisia siirtymään nettiin, jonne asiakkaat ovat heitä paenneet, palveluiden tuottajat todennäköisesti uskovat ja palkkaavat heitä. Se puolestaan tarkoittaa asiakkaiden vertaistukiperiaatteella toimivien nettipalvelujen ammatillistumista ja lastensuojelun huonoksi havaittujen toimintakäytäntöjen siirtymistä palveluihin.
Sosiaalityöhön liittyviä keskusteluja ei voi nykyisin käydä ilman sosiaalityöntekijöitä tai muita lastensuojelun ammattilaisia. Kenen hyvänsä lastensuojelun asiantuntijana pidetyn ammattilaisen tyhjänpäiväinenkin lastensuojelun tai sijaishuollon markkinointipuhe monistetaan uutisstatuksella lastensuojelujärjestöjen, - yritysten, koulutuslaitosten ja ammattijärjestöjen somesyötteeseen.
Lastensuojeluammattilaiset asiakaskokemusten ja -kritiikin mitätöijinä
Lastensuojelupäättäjiin kytketty media pyytää jo lähes jokaiseen asiakasjuttuunsa kansalaisen kokemuksesta mitään tietämättömän sosiaalityön edustajan mitätöimään kansalaisen kertomuksen, kyseenalaistamaan kansalaisen uskottavuuden ja vakuuttelemaan, että sosiaalityö toimii moitteettomasti ja asiakkaan kokemus on joko sepite tai harvinainen yksittäistapaus. Lastensuojelun ammattilaisia käytetään sosiaalisessa mediassa myös varoitusääninä kaikelle nuorison omaehtoiselle toiminnalle mm. ylläpitämään myyttiä tietokone- ja konsolipeleistä väkivallan riskitekijänä ja kiistämään pelaamisen hyödyt.
Tutkijana Heinosen luulisi tietävän, että ainakaan salassapitovelvoite ei estä lastensuojelun ammattilaisten ääntä tai näkökulmaa somessakaan, päinvastoin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmalla on monopoli ja se hallitsee niin lastensuojeluinformaatiota, asiakaskirjauksia, mediaa, moniammatillista yhteistyötä, hallinto- oikeuskäsittelyä kuin lastensuojelun tutkimusta, kehittämistoimintaa ja laillisuusvalvontaa.
Vain yksittäisen asiakkaan kommentointia nimellä ei pidetä suotavana mutta epäilyksiä on lupa herättää väittämällä ettei sosiaalityöntekijänä voi kertoa "kaikkea". Tosiasiassa kaikki vähänkin epäilyttävä informaatio asiakkaasta on jo kirjattu asiakaspapereihin, joita asiakas ei usein lainvastaisesti saa nähdä eikä korjata. Asiakaspapereiden lisäksi ei ole olemassa mitään muuta informaationlähdettä tai varastoa ammattilaisten äänelle ja verkkojulkaisujenkin käytäntö on, ettei juttua asiakkaista tehdä, ennenkuin kaikki ammattilaisten asiakaskirjaukset on luettu.
Lastensuojelun seminaareista nettiin striimataan yleensä vain lastensuojeluammattilaisten puheenvuorot. Seminaareissa huomaa selvästi kuinka kommentointiaika annetaan lastensuojelun ammattilaisille ja kokemusasiantuntijoiden- mikäli heidät ylipäätään seminaareihin huolitaan- usein paljon mielenkiintoisempiin puheenvuoroihin reagoidaan kuin turvallisuusuhkiin. Ne mitätöidään, keskeytetään tai ohitetaan typistetyllä kukipaso- tekniikalla (kuuntele, kiitä, pahoittele, sovi jotain) ”kiitos kommentista", " pahoittelen, mutta aika loppuu" tai " valitettavasti meidän pitää nyt siirtyä eteenpäin asiantuntijapuheenvuoroihin”.
Lastensuojeluammattilaisten riskidiskurssia hyväksikäyttävä ääni hallitsee myös somen taltiointeja asiakastapaamisista. Asiakirjafabrikoinnin muututtua vaikeammaksi asiakkaiden somessa julkaistujen taltiointien myötä, lastensuojeluammattilaiset keksivät uuden keinon lavastaa asiakas vaaralliseksi; palavereihin alettiin kutsua turhaan poliisi "turvaamaan läpitunkevan viranomaisvastaisen asiakkaan tapaamista." Aggressio- tai viranomaisvastaisuusmerkinnän saakin helposti vain olemalla eri mieltä tai pyytämällä perusteluja ammattilaisen kirjaukselle tai päätökselle joten asiakkaat ovat hiljaa. Hallinto- oikeudelle pelkkä merkintä poliisin läsnäolosta tai fabrikoitu rikosilmoitus kelpaa todisteeksi asiakkaan vaarallisuudesta.
Monilla lastensuojelutoimijoilla on jo omat fb-sivut, instagram-tilit, youtube- videot ja chat- palvelut, joita lastensuojeluammattilaiset suunnittelevat, toteuttavat ja hallinnoivat.
Lähes jokaisella lastensuojelujärjestöllä on omat lastensuojelutyötä markkinoivat facebook- sivut, instagramit, twitterit, ja nuorten chat-palvelut, jotka tarjoavat kuin yhteisestä sopimuksesta vain yhdenlaista lastensuojelun sosiaalityön virallisten oppien mukaista tietoa ja toimintakäytäntöjä. Monilta sivuilta löytääkin tiedon, miten tehdä lastensuojeluilmoitus.
Lisäksi järjestöjen lastensuojelutyöntekijät bloggaavat joko yksin tai yhdessä järjestöjen blogeissa. Lastensuojelujärjestöjen ulkopuolella sosiaalityöntekijät ja - opiskelijat levittävät mielipiteitään Sosiaalinen tekijä- ja Sosiaalitarkkailija- blogeissa ja fb- sivuilla. Sosiaalityön arjessa tehdään hyvää työtä- kuten muissakin lastensuojelua käsittelevissä fb-ryhmissä on paljon sosiaalityöntekijöitä, jotka usein vaientavat asiakkaiden kriittiset äänet ja sulkevat kriittiset asiakkaat ulos ryhmistä.
Myös lastensuojeluyrityksillä on omat asiakashankintaan ja markkinointiviestintään keskittyvät fb-sivustonsa, instagram- tilinsä, twitterinsä, bloginsa ja youtube- videonsa, joiden suunnitteluun ja hallinnointiin osallistuu yritysten lastensuojeluammattilaisia.
Kaikki lasten ja nuorten toiminta keskusteluista koulunkäyntiin , harrastusryhmiin, ihastumiseen , samaistumiseen, seksiin tai sairastumiseen tuntuu edellyttävän lastensuojeluammattilaisten kommentointia ja koordinaatiota.
Lastensuojeluammattilaisten ääni kuuluu myös terveydenhuollon sivustoilla, erilaisissa verkkokriisikeskuksissa ja mm. koulukiusaamiseen, päihteisiin, prostituutioon, pelaamiseen , seksuaaliseen kehittymiseen ja monimuotoisuuteen sekä mielenterveyteen, vanhemmuuteen ja vammaisuuteen liittyvissä nettipalveluissa.
Lastensuojelun keskusliiton villi länsi
Heinosen mukaan asiakkaiden "keskustelupalstat ovat vähän tämmöinen Villi länsi. Siellä on tavallaan yhdenlaista tietoa".
– Näyttää siltä, että ääripään tarinat ovat ne, jotka netissä helposti lähtevät liikkumaan, Heinonen sanoo.
Villinä läntenä voi yhtä hyvin pitää Lastensuojelun keskusliiton jäsenjärjestöjen hoitoja, toimintakäytäntöjä ja työ- ja tutkimusmenetelmiä, joista puuttuvat niin toimivat valitusreitit kuin tutkimustieto.
Vihjaus kokemusasiantuntijoiden "yhdenlaisesta tiedosta" paljastaa kiusallisen selvästi LSKL:n alentuvan asenteen ja arvostuksen puutteen kokemusasiantuntijoita kohtaan, joilla ei virallisten asiantuntijoiden mielestä ilmeisesti voi olla rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista. Heinosen soisi testaavan ennakkoluulojaan esim. vertaamalla asiakkaiden ja ammattilaisten sivustoilla ja kannanotoissa käytetyn tutkimustiedon määrää ja argumenttien laatua.
Väittämä kokemustiedon yksipuolisuudesta on irvokas tilanteessa, jossa lastensuojelua toteutetaan vailla tutkimustietoa sosiaalityöntekijöiden nk. hiljaisen tiedon varassa ilman toimivia valitusreittejä ja jossa suurin osa lastensuojeluammattilaisten virallisista kannanotoista perustuu johtopäätöksiin, jotka on vedetty siitä miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne todellisuudessa ovat.
Asiakasosallisuutta, dialogisuutta, moniäänisyyttä ja moniasiantuntijuutta juhlapuheissa ja rahoitusanomuksissa hehkuttavan LSKL:n edustajan tarvetta mitätöidä asiakkaiden kokemukset "ääripään tarinoiksi" voi myös pitää omituisena. Mikään LSKL:n jäsenjärjestöistä ei tutkijoiden ( esim. Alhanen, 2014) suosituksista huolimatta ole uskaltanut tutkia lastensuojelun "ääripään tarinoita" eli lastensuojelun ei-aiottuja vaikutuksia ja niiden laajuutta. Sosiaalityöntekijöiden taipumuksesta ja tarpeesta tarinallistaa huolensa sen sijaan on tutkimusnäyttöä ( esim. Margolin 1997; White et al. 2009) mutta huolista puhutaan silti objektiivisina faktoina, ei subjektiivisina tarinoina.
Asiantuntijoiden tiedon oletetaan kattavan kaikki tiedon lajit, vaikka asiantuntijan viimeisin kosketus alan tutkimukseen olisi tapahtunut opiskeluaikana ja faktuaalinen osaaminen koostuisi pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.
Kokemusasiantuntijoiden tieto tuntuu Lastensuojelun keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villin lännen lisäksi myös "vihasivustoiksi".
Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, huliganismiksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.
Entä kun "ääripään tarinat" osoittautuvat sensuurista huolimatta enemmistön kokemuksiksi?
Entä jos vaikkapa YLE:n "ääripään tarinoita" pursuava otanta lastensuojelukokemuksista onkin edustava siitä huolimatta, että siitä oli karsittu pois jo etukäteen ”lastensuojelukriittisiä” asiakastahoja ja mukaan oli otettu sosiaalialalla työskenteleviä? Entä jos suurin osa (YLE:n kyselyssä 96%) lastensuojelun kanssa tekemisiin joutuneista kokee palvelun epäonnistuneen ja onnistumiset ovat vain harvinaisia ja satunnaisia yksittäistapauksia?
Tuleeko asiakaskokemuksista, tutkimuksista ja tiedosta väistämättä yksipuolista ja yhdenlaista "ääripään tarinointia" jos se ei satu vastaamaan LSKL:n lapsibisnekseen kiinnittyneiden jäsenjärjestöjen ja aikuisten edunsaajien ennakko-oletuksia ja edunvalvonta-intressejä?
Asiakkaiden ainoa vaihtoehto ennen asiakkaiden omia verkkosivustoja esim. Lokakuun Liikettä olivat anonyymit keskustelupalstat, joita niitäkin sensuroitiin ja sensuroidaan edelleen sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojeluyrittäjien toimesta. Lähes jokaiseen asiakkaiden kriittiseen keskusteluun tuntuu ilmestyvän koneistoa puolusteleva lastensuojeluammattilainen. Esimerkiksi Suomen suurimman verkkoyhteisön biologisille vanhemmille suunnatun palstan keskusteluja lukiessa voi havaita, että lähes kaikista asiakkaiden kokemuksista kertovista keskusteluketjuista poistetaan asiallisiakin kommentteja ja palstalta on poistettu jopa kokonaisia kaltonkohdeltujen perheiden aloittamia keskusteluja. Jopa otakantaa.fi- palvelusta on poistettu asiakkaiden asiallista kritiikkiä ja vielä muutama vuosi sitten toimittajia kiellettiin käsittelemästä lastensuojeluammattilaisille kiusallisia hoidollisia huostaanottoja jutuissaan.
Vallan viralliset vahtikoirat vahtivat, ettei valtaa kritisoida
Kunnat ovat katsoneet tehtäväkseen usuttaa lakimiehiään omista asiakkuusprosesseistaan bloggaavien asiakkaiden kimppuun, joille oman blogin pitäminen on usein ainoa mahdollisuus sanoa näkemyksensä omassa asiassaan. Kuntien lakimiehet ovat vaatineet asiakasblogeja ja asiakkaiden kirjoituksia sensuroitaviksi samalla verukkeella kuin hallinto- oikeuksien tuomarit; koska sosiaalityöntekijät ja tuomarit loukkaantuvat niistä. Lasten ja vanhempien mustamaalauksesta, syrjäytymisestä tai edes ennenaikaisesta kuolemasta laittoman huostaanoton tai sijaishuollon väkivallan johdosta lakimiehet eivät käytännössä piittaa.
Kuntien juristit ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat tuntuvat esiintyvän mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina.
Luulisi, että sosiaalisen median omalla agendallaan kyllästäneillä ja asiakaskuormia ja kiirettä valittelevilla sosiaalityöntekijöillä ja muilla lastensuojeluammattilaisilla olisi tarpeeksi töitä ja vaikutuskanavia ilman, että heidän tai heidän bulvaaninsa täytyy päivystää myös asiakkaiden facebook- ryhmissä.
Sosiaalityöntekijät kuitenkin toimivat myös asiakkaiden fb-ryhmissä ja yrittävät sensuroida asiakaskokemuksia pois verkosta uhkailujen, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla.
Monet asiakkaat kertovat, kuinka avunpyyntö tai tapauskertomus facebook- ryhmälle aiheuttaa sosiaalitoimessa puhuttelun, laittomia tapaamisrajoituksia, lastensuojelun edunvalvoja- määräyksen ja jopa rikossyytteen.
Urkinta- ilmiö on kansainvälinen ja siksi lähes kaikissa englanninkielisissä asiakkaiden fb- ryhmissä esim. adoptoitujen kokemuksia käsittelevissä ryhmissä ylläpitäjät vaativat jokaista ryhmäläistä esittäytymään ja kehottavat paljastamaan ryhmiin soluttautuneet sosiaalityöntekijät ja lastensuojelussa toimivat, jotka pyrkivät yleensä sabotoimaan keskustelua ja raportoimaan ja kostamaan sosiaalityön epäkohtien paljastamisen. Käytäntö olisi paikallaan myös suomalaisissa asiakkaiden fb- ryhmissä.
Myös lastensuojelukritiikin lisääntyminen verkossa on kansainvälinen ilmiö ja liittyy länsimaissa läpilyöneeseen riskiregiimiin, lastensuojelun kaupallistumiseen, lastensuojeluprosesseista puuttuvaan valvontaan ja toimiviin valitusreitteihin ja olemattomaan tosiseikkaselvittelyyn, jotka tuottavat asiakkaille tuhoisaa ali- ja ylireagointia.
Heinosen ennustus lastensuojelun sosiaalityön siirtymisestä yhä enemmän verkkoon on todennäköisesti oikea. Syitä tähän lienevät kuitenkin asiakkaiden tavoitettavuuden sijaan toimistojen korkeat kustannukset ja asiakkaiden pelko ja huonot kokemukset kasvokkaisesta asiakastyöstä.
Sosiaalisen median toimintalogiikka ja -käytännöt eivät kuitenkaan välttämättä eroa niistä toimistorutiineista, joita asiakkaat alunalkaen pelästyivät ja lähtivät pakoon. Pelkkä kommunikointikanavan vaihto ilman asennemuutosta ei takaa eettisesti laadukasta tai edes lainmukaista asiakastyötä tai toimintakäytäntöä.
Asiantuntijavalta, mielivaltaiset käytännöt, oikeusturva- ja tietosuojaongelmat, häiriö-orientaatio, empatiavaje, urkinta ja asiakkaiden ohittaminen ja mustamaalaus toistuvat myös lastensuojeluammattilaisten somepalveluissa ellei lastensuojelukoneiston ongelmiin puututa ajoissa.
Lastensuojelun korporatistinen eturyhmätalous tuottaa propagandaa
Tehokas ammatillinen edunvalvonta ja suomalainen lastensuojelulaki on varmistanut, ettei mitään lapsiin, nuoriin tai perheisiin liittyvää työtä voi tehdä ilman lastensuojelun virallisia asiantuntijoita ja sitoutumista lastensuojelun korporatistisen eturyhmätalouden doktriineihin ja edunvalvontaan. Aitoa moniäänisyyttä , -asiantuntijuutta ja demokratiaa estää myös kansalaisjärjestöjen jatkuva paskanheitto kansanliikkeiden aktivisteja vastaan yhdistettynä koko yhteiskunnan läpäisevään korporatistiseen logiikkaan, jonka mukaan kaikki riippumaton toiminta, joka ei ole ”asiantuntijoiden” kontrollissa, on haihattelua, huliganismia tai terrorismia.
Pelastakaa Lapset ry:n help.some:a, Netaria ja Suunta- palvelua, MLL:n Lasten ja nuorten puhelinta, kirjepalvelua tai chatia, Ensi- ja turvakotien liiton nettiturvakotia, turvasuunnitelmia- ja -testejä samoin kuin muidenkin lastensuojelujärjestöjen nettipalveluita yhdistää lähes täydellinen kritiikittömyys lastensuojelukoneistoa ja sen "tietoa" ja toimintakäytäntöjä kohtaan ja tietämättömyys ja piittaamattomuus lastensuojelun kriittisestä tutkimustiedosta. Jokainen somessa toimiva järjestötyöntekijä varmasti noudattaa lastensuojelun ilmoitusvelvollisuutta ja konsultoi selustansa varmistaakseen ja seuraamustoimien pelossa lastensuojelun ammattilaisia pienimmässäkin kriisitapauksessa. Lapsille on valmiina jopa omia huoli puheeksi- lomakkeitakin.
Internetissä annetun lastensuojeluinformaation yksipuolisuus ja sitoutuminen lastensuojelun asiantuntijoiden ja sijaishuollon edunvalvontaan on räikeää. Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n väkivaltatyössä esim. nettiturvakodissa väkivaltaa voi- vastoin kotimaista ja kansainvälistä tutkimusnäyttöä- olla vain ennen tai jälkeen sijoituksen.
Sitkeästi tuntuvat elävän myös psykoanalyysin harhaopit ja 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot, lastensuojelulinjaukset ja huonot käytännöt.
Sotalelujen ja Sex Pistolsin kieltämisestä ja asiakkaiden sananvapauden rajoituspyrkimyksistään tunnetuksi tullut Lastensuojelun Keskusliitto on malliesimerkki suomalaisen lastensuojelun korporatistisesta eturyhmätaloudesta, jossa asiakkaat ovat lähinnä koneiston polttoainetta. Moniäänisyyttä ja asiakkaiden osallisuutta kannatetaan vain juhlapuheissa ja rahoitusanomuksissa.
Käytännössä LSKL on samanlainen vallan vahtikoira kuin poliisin toimittaja. Se valvoo tarkasti ja monen kollegan ja kasvatuskumppanin voimin sitä, etteivät asiakkaat pääse asiantuntijan puuttumatta esittämään kantaansa omassa asiassaan ja paljastamaan ja kritisoimaan korruptoitunutta vallankäyttöä.
Tilanteessa, jossa Suomi ei aio maksaa sijaishuollossa kaltoinkohdelluille penniäkään eikä myöskään estää nykyistä meneillään olevaa kaltoinkohtelua Lastensuojelun keskusliitto voisi alkaa kerätä räikeimpään lasten kaltoinkohteluun syyllistyneiltä jäseniltään rahaa korvausrahaston perustamiseksi entisille, nykyisille ja tuleville sijaishuollon kaltoinkohtelun uhreille. Jo turhia byrokraatteja, hallintokuluja, seminaarimässäilyjä ja printtijulkaisuja karsimalla kustannettaisiin monta fysioterapiaa ja kuntoutusjaksoa LSKL:n jäsenten kaltoinkohtelemille sijoitetuille.
Pelkkä tyhjä anteeksipyyntö ja pullakahvit eivät enää tule riittämään sijaishuollossa parhaillaan kaltoinkohdeltaville ja heidän läheisilleen.
Asiakkaiden kannattaa tutustua tuoreeseen LSKL:n julkaisemaan oppaaseen sosiaalisen median käytöstä lastensuojelussa ja kiinnittää huomiota erityisesti Oulun kaksospoikien tapauksen raportointiin:
http://lskl.e-julkaisu.com/lastensuojelu-ja-some/
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
Väite on valheellinen ja kyseenalaistaa LSKL:n asiantuntijoiden havaintokyvyn.
Perustellusti voi väittää, että verkko on lastensuojeluammattilaisten huoli- ja vihapuheen kuoro ja monistamo, joka on viritetty lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan.
Kun vaikutusvaltaisen lastensuojelujärjestön toiminnanjohtaja kehottaa lastensuojeluammattilaisia siirtymään nettiin, jonne asiakkaat ovat heitä paenneet, palveluiden tuottajat todennäköisesti uskovat ja palkkaavat heitä. Se puolestaan tarkoittaa asiakkaiden vertaistukiperiaatteella toimivien nettipalvelujen ammatillistumista ja lastensuojelun huonoksi havaittujen toimintakäytäntöjen siirtymistä palveluihin.
Sosiaalityöhön liittyviä keskusteluja ei voi nykyisin käydä ilman sosiaalityöntekijöitä tai muita lastensuojelun ammattilaisia. Kenen hyvänsä lastensuojelun asiantuntijana pidetyn ammattilaisen tyhjänpäiväinenkin lastensuojelun tai sijaishuollon markkinointipuhe monistetaan uutisstatuksella lastensuojelujärjestöjen, - yritysten, koulutuslaitosten ja ammattijärjestöjen somesyötteeseen.
Lastensuojeluammattilaiset asiakaskokemusten ja -kritiikin mitätöijinä
Lastensuojelupäättäjiin kytketty media pyytää jo lähes jokaiseen asiakasjuttuunsa kansalaisen kokemuksesta mitään tietämättömän sosiaalityön edustajan mitätöimään kansalaisen kertomuksen, kyseenalaistamaan kansalaisen uskottavuuden ja vakuuttelemaan, että sosiaalityö toimii moitteettomasti ja asiakkaan kokemus on joko sepite tai harvinainen yksittäistapaus. Lastensuojelun ammattilaisia käytetään sosiaalisessa mediassa myös varoitusääninä kaikelle nuorison omaehtoiselle toiminnalle mm. ylläpitämään myyttiä tietokone- ja konsolipeleistä väkivallan riskitekijänä ja kiistämään pelaamisen hyödyt.
Tutkijana Heinosen luulisi tietävän, että ainakaan salassapitovelvoite ei estä lastensuojelun ammattilaisten ääntä tai näkökulmaa somessakaan, päinvastoin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmalla on monopoli ja se hallitsee niin lastensuojeluinformaatiota, asiakaskirjauksia, mediaa, moniammatillista yhteistyötä, hallinto- oikeuskäsittelyä kuin lastensuojelun tutkimusta, kehittämistoimintaa ja laillisuusvalvontaa.
Vain yksittäisen asiakkaan kommentointia nimellä ei pidetä suotavana mutta epäilyksiä on lupa herättää väittämällä ettei sosiaalityöntekijänä voi kertoa "kaikkea". Tosiasiassa kaikki vähänkin epäilyttävä informaatio asiakkaasta on jo kirjattu asiakaspapereihin, joita asiakas ei usein lainvastaisesti saa nähdä eikä korjata. Asiakaspapereiden lisäksi ei ole olemassa mitään muuta informaationlähdettä tai varastoa ammattilaisten äänelle ja verkkojulkaisujenkin käytäntö on, ettei juttua asiakkaista tehdä, ennenkuin kaikki ammattilaisten asiakaskirjaukset on luettu.
Lastensuojelun seminaareista nettiin striimataan yleensä vain lastensuojeluammattilaisten puheenvuorot. Seminaareissa huomaa selvästi kuinka kommentointiaika annetaan lastensuojelun ammattilaisille ja kokemusasiantuntijoiden- mikäli heidät ylipäätään seminaareihin huolitaan- usein paljon mielenkiintoisempiin puheenvuoroihin reagoidaan kuin turvallisuusuhkiin. Ne mitätöidään, keskeytetään tai ohitetaan typistetyllä kukipaso- tekniikalla (kuuntele, kiitä, pahoittele, sovi jotain) ”kiitos kommentista", " pahoittelen, mutta aika loppuu" tai " valitettavasti meidän pitää nyt siirtyä eteenpäin asiantuntijapuheenvuoroihin”.
Lastensuojeluammattilaisten riskidiskurssia hyväksikäyttävä ääni hallitsee myös somen taltiointeja asiakastapaamisista. Asiakirjafabrikoinnin muututtua vaikeammaksi asiakkaiden somessa julkaistujen taltiointien myötä, lastensuojeluammattilaiset keksivät uuden keinon lavastaa asiakas vaaralliseksi; palavereihin alettiin kutsua turhaan poliisi "turvaamaan läpitunkevan viranomaisvastaisen asiakkaan tapaamista." Aggressio- tai viranomaisvastaisuusmerkinnän saakin helposti vain olemalla eri mieltä tai pyytämällä perusteluja ammattilaisen kirjaukselle tai päätökselle joten asiakkaat ovat hiljaa. Hallinto- oikeudelle pelkkä merkintä poliisin läsnäolosta tai fabrikoitu rikosilmoitus kelpaa todisteeksi asiakkaan vaarallisuudesta.
Monilla lastensuojelutoimijoilla on jo omat fb-sivut, instagram-tilit, youtube- videot ja chat- palvelut, joita lastensuojeluammattilaiset suunnittelevat, toteuttavat ja hallinnoivat.
Lähes jokaisella lastensuojelujärjestöllä on omat lastensuojelutyötä markkinoivat facebook- sivut, instagramit, twitterit, ja nuorten chat-palvelut, jotka tarjoavat kuin yhteisestä sopimuksesta vain yhdenlaista lastensuojelun sosiaalityön virallisten oppien mukaista tietoa ja toimintakäytäntöjä. Monilta sivuilta löytääkin tiedon, miten tehdä lastensuojeluilmoitus.
Lisäksi järjestöjen lastensuojelutyöntekijät bloggaavat joko yksin tai yhdessä järjestöjen blogeissa. Lastensuojelujärjestöjen ulkopuolella sosiaalityöntekijät ja - opiskelijat levittävät mielipiteitään Sosiaalinen tekijä- ja Sosiaalitarkkailija- blogeissa ja fb- sivuilla. Sosiaalityön arjessa tehdään hyvää työtä- kuten muissakin lastensuojelua käsittelevissä fb-ryhmissä on paljon sosiaalityöntekijöitä, jotka usein vaientavat asiakkaiden kriittiset äänet ja sulkevat kriittiset asiakkaat ulos ryhmistä.
Myös lastensuojeluyrityksillä on omat asiakashankintaan ja markkinointiviestintään keskittyvät fb-sivustonsa, instagram- tilinsä, twitterinsä, bloginsa ja youtube- videonsa, joiden suunnitteluun ja hallinnointiin osallistuu yritysten lastensuojeluammattilaisia.
Kaikki lasten ja nuorten toiminta keskusteluista koulunkäyntiin , harrastusryhmiin, ihastumiseen , samaistumiseen, seksiin tai sairastumiseen tuntuu edellyttävän lastensuojeluammattilaisten kommentointia ja koordinaatiota.
Lastensuojeluammattilaisten ääni kuuluu myös terveydenhuollon sivustoilla, erilaisissa verkkokriisikeskuksissa ja mm. koulukiusaamiseen, päihteisiin, prostituutioon, pelaamiseen , seksuaaliseen kehittymiseen ja monimuotoisuuteen sekä mielenterveyteen, vanhemmuuteen ja vammaisuuteen liittyvissä nettipalveluissa.
Lastensuojelun keskusliiton villi länsi
Heinosen mukaan asiakkaiden "keskustelupalstat ovat vähän tämmöinen Villi länsi. Siellä on tavallaan yhdenlaista tietoa".
– Näyttää siltä, että ääripään tarinat ovat ne, jotka netissä helposti lähtevät liikkumaan, Heinonen sanoo.
Villinä läntenä voi yhtä hyvin pitää Lastensuojelun keskusliiton jäsenjärjestöjen hoitoja, toimintakäytäntöjä ja työ- ja tutkimusmenetelmiä, joista puuttuvat niin toimivat valitusreitit kuin tutkimustieto.
Vihjaus kokemusasiantuntijoiden "yhdenlaisesta tiedosta" paljastaa kiusallisen selvästi LSKL:n alentuvan asenteen ja arvostuksen puutteen kokemusasiantuntijoita kohtaan, joilla ei virallisten asiantuntijoiden mielestä ilmeisesti voi olla rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista. Heinosen soisi testaavan ennakkoluulojaan esim. vertaamalla asiakkaiden ja ammattilaisten sivustoilla ja kannanotoissa käytetyn tutkimustiedon määrää ja argumenttien laatua.
Väittämä kokemustiedon yksipuolisuudesta on irvokas tilanteessa, jossa lastensuojelua toteutetaan vailla tutkimustietoa sosiaalityöntekijöiden nk. hiljaisen tiedon varassa ilman toimivia valitusreittejä ja jossa suurin osa lastensuojeluammattilaisten virallisista kannanotoista perustuu johtopäätöksiin, jotka on vedetty siitä miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne todellisuudessa ovat.
Asiakasosallisuutta, dialogisuutta, moniäänisyyttä ja moniasiantuntijuutta juhlapuheissa ja rahoitusanomuksissa hehkuttavan LSKL:n edustajan tarvetta mitätöidä asiakkaiden kokemukset "ääripään tarinoiksi" voi myös pitää omituisena. Mikään LSKL:n jäsenjärjestöistä ei tutkijoiden ( esim. Alhanen, 2014) suosituksista huolimatta ole uskaltanut tutkia lastensuojelun "ääripään tarinoita" eli lastensuojelun ei-aiottuja vaikutuksia ja niiden laajuutta. Sosiaalityöntekijöiden taipumuksesta ja tarpeesta tarinallistaa huolensa sen sijaan on tutkimusnäyttöä ( esim. Margolin 1997; White et al. 2009) mutta huolista puhutaan silti objektiivisina faktoina, ei subjektiivisina tarinoina.
Asiantuntijoiden tiedon oletetaan kattavan kaikki tiedon lajit, vaikka asiantuntijan viimeisin kosketus alan tutkimukseen olisi tapahtunut opiskeluaikana ja faktuaalinen osaaminen koostuisi pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.
Kokemusasiantuntijoiden tieto tuntuu Lastensuojelun keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villin lännen lisäksi myös "vihasivustoiksi".
Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, huliganismiksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.
Entä kun "ääripään tarinat" osoittautuvat sensuurista huolimatta enemmistön kokemuksiksi?
Entä jos vaikkapa YLE:n "ääripään tarinoita" pursuava otanta lastensuojelukokemuksista onkin edustava siitä huolimatta, että siitä oli karsittu pois jo etukäteen ”lastensuojelukriittisiä” asiakastahoja ja mukaan oli otettu sosiaalialalla työskenteleviä? Entä jos suurin osa (YLE:n kyselyssä 96%) lastensuojelun kanssa tekemisiin joutuneista kokee palvelun epäonnistuneen ja onnistumiset ovat vain harvinaisia ja satunnaisia yksittäistapauksia?
Tuleeko asiakaskokemuksista, tutkimuksista ja tiedosta väistämättä yksipuolista ja yhdenlaista "ääripään tarinointia" jos se ei satu vastaamaan LSKL:n lapsibisnekseen kiinnittyneiden jäsenjärjestöjen ja aikuisten edunsaajien ennakko-oletuksia ja edunvalvonta-intressejä?
Asiakkaiden ainoa vaihtoehto ennen asiakkaiden omia verkkosivustoja esim. Lokakuun Liikettä olivat anonyymit keskustelupalstat, joita niitäkin sensuroitiin ja sensuroidaan edelleen sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojeluyrittäjien toimesta. Lähes jokaiseen asiakkaiden kriittiseen keskusteluun tuntuu ilmestyvän koneistoa puolusteleva lastensuojeluammattilainen. Esimerkiksi Suomen suurimman verkkoyhteisön biologisille vanhemmille suunnatun palstan keskusteluja lukiessa voi havaita, että lähes kaikista asiakkaiden kokemuksista kertovista keskusteluketjuista poistetaan asiallisiakin kommentteja ja palstalta on poistettu jopa kokonaisia kaltonkohdeltujen perheiden aloittamia keskusteluja. Jopa otakantaa.fi- palvelusta on poistettu asiakkaiden asiallista kritiikkiä ja vielä muutama vuosi sitten toimittajia kiellettiin käsittelemästä lastensuojeluammattilaisille kiusallisia hoidollisia huostaanottoja jutuissaan.
Vallan viralliset vahtikoirat vahtivat, ettei valtaa kritisoida
Kunnat ovat katsoneet tehtäväkseen usuttaa lakimiehiään omista asiakkuusprosesseistaan bloggaavien asiakkaiden kimppuun, joille oman blogin pitäminen on usein ainoa mahdollisuus sanoa näkemyksensä omassa asiassaan. Kuntien lakimiehet ovat vaatineet asiakasblogeja ja asiakkaiden kirjoituksia sensuroitaviksi samalla verukkeella kuin hallinto- oikeuksien tuomarit; koska sosiaalityöntekijät ja tuomarit loukkaantuvat niistä. Lasten ja vanhempien mustamaalauksesta, syrjäytymisestä tai edes ennenaikaisesta kuolemasta laittoman huostaanoton tai sijaishuollon väkivallan johdosta lakimiehet eivät käytännössä piittaa.
Kuntien juristit ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat tuntuvat esiintyvän mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina.
Luulisi, että sosiaalisen median omalla agendallaan kyllästäneillä ja asiakaskuormia ja kiirettä valittelevilla sosiaalityöntekijöillä ja muilla lastensuojeluammattilaisilla olisi tarpeeksi töitä ja vaikutuskanavia ilman, että heidän tai heidän bulvaaninsa täytyy päivystää myös asiakkaiden facebook- ryhmissä.
Sosiaalityöntekijät kuitenkin toimivat myös asiakkaiden fb-ryhmissä ja yrittävät sensuroida asiakaskokemuksia pois verkosta uhkailujen, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla.
Monet asiakkaat kertovat, kuinka avunpyyntö tai tapauskertomus facebook- ryhmälle aiheuttaa sosiaalitoimessa puhuttelun, laittomia tapaamisrajoituksia, lastensuojelun edunvalvoja- määräyksen ja jopa rikossyytteen.
Urkinta- ilmiö on kansainvälinen ja siksi lähes kaikissa englanninkielisissä asiakkaiden fb- ryhmissä esim. adoptoitujen kokemuksia käsittelevissä ryhmissä ylläpitäjät vaativat jokaista ryhmäläistä esittäytymään ja kehottavat paljastamaan ryhmiin soluttautuneet sosiaalityöntekijät ja lastensuojelussa toimivat, jotka pyrkivät yleensä sabotoimaan keskustelua ja raportoimaan ja kostamaan sosiaalityön epäkohtien paljastamisen. Käytäntö olisi paikallaan myös suomalaisissa asiakkaiden fb- ryhmissä.
Myös lastensuojelukritiikin lisääntyminen verkossa on kansainvälinen ilmiö ja liittyy länsimaissa läpilyöneeseen riskiregiimiin, lastensuojelun kaupallistumiseen, lastensuojeluprosesseista puuttuvaan valvontaan ja toimiviin valitusreitteihin ja olemattomaan tosiseikkaselvittelyyn, jotka tuottavat asiakkaille tuhoisaa ali- ja ylireagointia.
Heinosen ennustus lastensuojelun sosiaalityön siirtymisestä yhä enemmän verkkoon on todennäköisesti oikea. Syitä tähän lienevät kuitenkin asiakkaiden tavoitettavuuden sijaan toimistojen korkeat kustannukset ja asiakkaiden pelko ja huonot kokemukset kasvokkaisesta asiakastyöstä.
Sosiaalisen median toimintalogiikka ja -käytännöt eivät kuitenkaan välttämättä eroa niistä toimistorutiineista, joita asiakkaat alunalkaen pelästyivät ja lähtivät pakoon. Pelkkä kommunikointikanavan vaihto ilman asennemuutosta ei takaa eettisesti laadukasta tai edes lainmukaista asiakastyötä tai toimintakäytäntöä.
Asiantuntijavalta, mielivaltaiset käytännöt, oikeusturva- ja tietosuojaongelmat, häiriö-orientaatio, empatiavaje, urkinta ja asiakkaiden ohittaminen ja mustamaalaus toistuvat myös lastensuojeluammattilaisten somepalveluissa ellei lastensuojelukoneiston ongelmiin puututa ajoissa.
Lastensuojelun korporatistinen eturyhmätalous tuottaa propagandaa
Tehokas ammatillinen edunvalvonta ja suomalainen lastensuojelulaki on varmistanut, ettei mitään lapsiin, nuoriin tai perheisiin liittyvää työtä voi tehdä ilman lastensuojelun virallisia asiantuntijoita ja sitoutumista lastensuojelun korporatistisen eturyhmätalouden doktriineihin ja edunvalvontaan. Aitoa moniäänisyyttä , -asiantuntijuutta ja demokratiaa estää myös kansalaisjärjestöjen jatkuva paskanheitto kansanliikkeiden aktivisteja vastaan yhdistettynä koko yhteiskunnan läpäisevään korporatistiseen logiikkaan, jonka mukaan kaikki riippumaton toiminta, joka ei ole ”asiantuntijoiden” kontrollissa, on haihattelua, huliganismia tai terrorismia.
Pelastakaa Lapset ry:n help.some:a, Netaria ja Suunta- palvelua, MLL:n Lasten ja nuorten puhelinta, kirjepalvelua tai chatia, Ensi- ja turvakotien liiton nettiturvakotia, turvasuunnitelmia- ja -testejä samoin kuin muidenkin lastensuojelujärjestöjen nettipalveluita yhdistää lähes täydellinen kritiikittömyys lastensuojelukoneistoa ja sen "tietoa" ja toimintakäytäntöjä kohtaan ja tietämättömyys ja piittaamattomuus lastensuojelun kriittisestä tutkimustiedosta. Jokainen somessa toimiva järjestötyöntekijä varmasti noudattaa lastensuojelun ilmoitusvelvollisuutta ja konsultoi selustansa varmistaakseen ja seuraamustoimien pelossa lastensuojelun ammattilaisia pienimmässäkin kriisitapauksessa. Lapsille on valmiina jopa omia huoli puheeksi- lomakkeitakin.
Internetissä annetun lastensuojeluinformaation yksipuolisuus ja sitoutuminen lastensuojelun asiantuntijoiden ja sijaishuollon edunvalvontaan on räikeää. Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n väkivaltatyössä esim. nettiturvakodissa väkivaltaa voi- vastoin kotimaista ja kansainvälistä tutkimusnäyttöä- olla vain ennen tai jälkeen sijoituksen.
Sitkeästi tuntuvat elävän myös psykoanalyysin harhaopit ja 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot, lastensuojelulinjaukset ja huonot käytännöt.
Sotalelujen ja Sex Pistolsin kieltämisestä ja asiakkaiden sananvapauden rajoituspyrkimyksistään tunnetuksi tullut Lastensuojelun Keskusliitto on malliesimerkki suomalaisen lastensuojelun korporatistisesta eturyhmätaloudesta, jossa asiakkaat ovat lähinnä koneiston polttoainetta. Moniäänisyyttä ja asiakkaiden osallisuutta kannatetaan vain juhlapuheissa ja rahoitusanomuksissa.
Käytännössä LSKL on samanlainen vallan vahtikoira kuin poliisin toimittaja. Se valvoo tarkasti ja monen kollegan ja kasvatuskumppanin voimin sitä, etteivät asiakkaat pääse asiantuntijan puuttumatta esittämään kantaansa omassa asiassaan ja paljastamaan ja kritisoimaan korruptoitunutta vallankäyttöä.
Tilanteessa, jossa Suomi ei aio maksaa sijaishuollossa kaltoinkohdelluille penniäkään eikä myöskään estää nykyistä meneillään olevaa kaltoinkohtelua Lastensuojelun keskusliitto voisi alkaa kerätä räikeimpään lasten kaltoinkohteluun syyllistyneiltä jäseniltään rahaa korvausrahaston perustamiseksi entisille, nykyisille ja tuleville sijaishuollon kaltoinkohtelun uhreille. Jo turhia byrokraatteja, hallintokuluja, seminaarimässäilyjä ja printtijulkaisuja karsimalla kustannettaisiin monta fysioterapiaa ja kuntoutusjaksoa LSKL:n jäsenten kaltoinkohtelemille sijoitetuille.
Pelkkä tyhjä anteeksipyyntö ja pullakahvit eivät enää tule riittämään sijaishuollossa parhaillaan kaltoinkohdeltaville ja heidän läheisilleen.
Asiakkaiden kannattaa tutustua tuoreeseen LSKL:n julkaisemaan oppaaseen sosiaalisen median käytöstä lastensuojelussa ja kiinnittää huomiota erityisesti Oulun kaksospoikien tapauksen raportointiin:
http://lskl.e-julkaisu.com/lastensuojelu-ja-some/
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja