Lasten ja nuorten turha psyykelääkitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti
Esimerkkejä suomalaisesta mielenterveyshoidosta 2000-luvulla:
-Moottorisahajonglööri Juha Kurvinen saa pakkohoitolähetteen ja psyykelääkityksen kerrottuaan psykiatrille ammattinsa.
-Kiusaajien kouluampumaksi leimaama Samuli saa turhan pakkohoitolähetteen, joka estää nuoren miehen urahaaveet ja seuraa häntä loppuelämän.
-Lapsensa psyykkisestä sairaudesta syyllistetty ja uupunut suurperheen äiti valittaa saamastaan väsyttävästä psyykelääkityksestä, joka hankaloittaa ammatissa ja perhe-elämässä jaksamista. Psykiatrinen sairaanhoitaja tivaa äidiltä kuuleeko tämä ääniä koska papereissa on merkintä kuuloharhoista ja lääkitys perustuu niiden eliminoimiseen. Kun äiti vakuuttaa, ettei kuule ääniä, sairaanhoitaja suuttuu ja ilmoittaa, että äiti on sairaudentunnoton ja moittii äitiä siitä, että tämä kuvittelee itsensä terveeksi. Sairaanhoitaja ilmoittaa myös, että äidille määrättyä lääkeannosta ei tulla koskaan alentamaan.
-Kaksi 16- vuotiasta poikaa ajautuu murrosiän kuohunnassa lastensuojeluun. Toinen saa papereihinsa merkinnän skitsofreniasta, toinen diagnosoidaan alkoholistiksi.
Skitsofreenikoksi määritellyn diagnoosi muuttuu peräti kolme kertaa ennen täysi-ikää, myös neurologista häiriötä epäillään mutta testejä ei tehdä ja pojan tunnetusti vaarallista lääkitystä, joka on jo kerran vaarantanut pojan hengen ei muuteta.
-Alkoholistiksi leimattu poika ei pääse terapiaan, sillä psykoanalyyttisesti suuntautuneen terapeuttikunnan mukaan alkoholisteja ei kannata hoitaa ja pojan alkoholiongelma pahenee. Pojalle määrätään olantsapiinilääkitys, jonka tiedetään aiheuttavan äkkikuolemia yhdessä alkoholin kanssa. Kun poika tuupertuu kadulle, hänet viedään putkaan, jonne hän kuolee. Tapausta ei koskaan tutkita.
Lähes jokaista viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunutta massa-ampumavälikohtausta, sekä monia murhia ja itsemurhia, yhdistää yksi yhteinen asia; kaikki syylliset käyttivät aktiivisesti psykotrooppisia mielialalääkkeitä joko tapahtumahetkellä tai lähimenneisyydessä. STM ja THL kuitenkin vaikenevat lääkkeiden vaaroista ja niitä tarjoillaan nuorille varoituksista huolimatta- vieläpä varhaisen puuttumisen nimissä.
Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun ja terveydenhuollon arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä.
Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä. – Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.
Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007). Johanna Hiitolan mukaan huostaanotto- oikeudenkäynneissä vedotaan yhä useammin lasten ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin (Hiitola & Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa, 2008) mutta huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi kuitenkin konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ).
Psykiatrian ja sijaishuollon hoitojärjestelmät ovat lääketeollisuuden palveluksessa
Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.
Suomalaisessa lastensuojelussa ja psykiatriassa ei ole tähän mennessä maksettu vahingonkorvauksia edes pakkosterilisoiduille ja lobotomisoiduille vanhentuneen vahingonkorvauslainsäädännön takia. Alalla työskentelevät ovat tottuneet siihen, ettei vastuu- ja korvausvelvoitteita edes räikeimmistä väärinkäytöksistä ole ja pelkäävät aiheellisesti, että sellaisia on tulossa. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille järjestetään konsulttien opastuksella mediakoulutuksia, joissa opetellaan väistämään vaikeat kysymykset väärinkäytöksistä, asiakas saa epäkohtien todistelusta ja kokemustensa taltioinnista rikossyytteitä.
Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat. Epäkohtien raportointia kutsutaan sosiaalityössä "vihapuheeksi" ja asiakkaiden yrityksiä oikoa työntekijöiden virheellisiä, usein hiljaiseen tietoon perustuvia käsityksiä ja asiakirjamerkintöjä "asiakirjakilpavarusteluksi".
Psykiatrian ja lääketeollisuuden tehokas edunvalvonta ja hoitokulttuurin muutos (varhainen puuttuminen) on aiheuttanut sen, ettei kukaan saa vaivoihinsa mitään apua ilman diagnoosia ja diagnoosin saaminen puolestaan johtaa aina lääkitykseen, jonka tehosta tai haittavaikutuksista ei ole luotettavaa tietoa.
Varma tapa saada turha, jopa virheellinen diagnoosi ja psyykelääkitys on päätyä lastensuojelun sijaishuoltoon, jossa psykiatrisella diagnoosilla usein oikeutetaan niin tehdyt päätökset, korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi. Perhekotiyrittäjä Kari "Käpy" Björkman on todennut, että ”kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Lasten ja nuorten masennuslääkitys on tehotonta ja vaarallista
Aku Kopakkala kirjoittaa kotisivuillaan kuinka arvovaltainen tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Siinä tutkijat, Cipriani kollegoineen, kokosivat yhteen kaikki lasten masennuslääketutkimukset, joita on tehty ja päätyivät selkeään lopputulokseen: Masennuslääkkeistä ei ollut hyötyä – lumetta enempää – alle 18- vuotiaille masentuneille. Vain yksi, fluoksetiini, selvisi tilastollisesti hiukan lumetta paremmin. Sitä oli kuitenkin tutkittu vähän ja tulos saattoi johtua sattumasta.
Tutkijat päätyivät loppupäätelmään: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua.
Tieteellinen tutkimus ei siis tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria. Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista.
Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa.
Aku Kopakkala kysyy aiheellisesti: Mikä saisi terveydenhoidon käytännön tekijät kiinnostumaan tieteellisen tutkimuksen tuloksista?
Mikä saisi lääkärit suhtautumaan kriittisesti lääketeollisuuden markkinointiviestintään?
Miksi haitallista uskomushoitoa rahoitetaan verovaroin?
Lokakuun liike kysyy ovatko moniammatillisuus ja varhainen puuttuminen vakavia joukkoharhoja, joita ovat hallinneet enemmän professioiden ja järjestelmien kuin perheiden ja ihmisten arjen intressit?
Haluavatko varhaisen puuttumisen asiantuntijat muuttaa lapset ja vanhemmat psyykelääkkeiden avulla itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Lue myös:
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
Esimerkkejä suomalaisesta mielenterveyshoidosta 2000-luvulla:
-Moottorisahajonglööri Juha Kurvinen saa pakkohoitolähetteen ja psyykelääkityksen kerrottuaan psykiatrille ammattinsa.
-Kiusaajien kouluampumaksi leimaama Samuli saa turhan pakkohoitolähetteen, joka estää nuoren miehen urahaaveet ja seuraa häntä loppuelämän.
-Lapsensa psyykkisestä sairaudesta syyllistetty ja uupunut suurperheen äiti valittaa saamastaan väsyttävästä psyykelääkityksestä, joka hankaloittaa ammatissa ja perhe-elämässä jaksamista. Psykiatrinen sairaanhoitaja tivaa äidiltä kuuleeko tämä ääniä koska papereissa on merkintä kuuloharhoista ja lääkitys perustuu niiden eliminoimiseen. Kun äiti vakuuttaa, ettei kuule ääniä, sairaanhoitaja suuttuu ja ilmoittaa, että äiti on sairaudentunnoton ja moittii äitiä siitä, että tämä kuvittelee itsensä terveeksi. Sairaanhoitaja ilmoittaa myös, että äidille määrättyä lääkeannosta ei tulla koskaan alentamaan.
-Kaksi 16- vuotiasta poikaa ajautuu murrosiän kuohunnassa lastensuojeluun. Toinen saa papereihinsa merkinnän skitsofreniasta, toinen diagnosoidaan alkoholistiksi.
Skitsofreenikoksi määritellyn diagnoosi muuttuu peräti kolme kertaa ennen täysi-ikää, myös neurologista häiriötä epäillään mutta testejä ei tehdä ja pojan tunnetusti vaarallista lääkitystä, joka on jo kerran vaarantanut pojan hengen ei muuteta.
-Alkoholistiksi leimattu poika ei pääse terapiaan, sillä psykoanalyyttisesti suuntautuneen terapeuttikunnan mukaan alkoholisteja ei kannata hoitaa ja pojan alkoholiongelma pahenee. Pojalle määrätään olantsapiinilääkitys, jonka tiedetään aiheuttavan äkkikuolemia yhdessä alkoholin kanssa. Kun poika tuupertuu kadulle, hänet viedään putkaan, jonne hän kuolee. Tapausta ei koskaan tutkita.
Lähes jokaista viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunutta massa-ampumavälikohtausta, sekä monia murhia ja itsemurhia, yhdistää yksi yhteinen asia; kaikki syylliset käyttivät aktiivisesti psykotrooppisia mielialalääkkeitä joko tapahtumahetkellä tai lähimenneisyydessä. STM ja THL kuitenkin vaikenevat lääkkeiden vaaroista ja niitä tarjoillaan nuorille varoituksista huolimatta- vieläpä varhaisen puuttumisen nimissä.
Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun ja terveydenhuollon arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä.
Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä. – Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.
Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007). Johanna Hiitolan mukaan huostaanotto- oikeudenkäynneissä vedotaan yhä useammin lasten ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin (Hiitola & Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa, 2008) mutta huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi kuitenkin konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ).
Psykiatrian ja sijaishuollon hoitojärjestelmät ovat lääketeollisuuden palveluksessa
Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.
Suomalaisessa lastensuojelussa ja psykiatriassa ei ole tähän mennessä maksettu vahingonkorvauksia edes pakkosterilisoiduille ja lobotomisoiduille vanhentuneen vahingonkorvauslainsäädännön takia. Alalla työskentelevät ovat tottuneet siihen, ettei vastuu- ja korvausvelvoitteita edes räikeimmistä väärinkäytöksistä ole ja pelkäävät aiheellisesti, että sellaisia on tulossa. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille järjestetään konsulttien opastuksella mediakoulutuksia, joissa opetellaan väistämään vaikeat kysymykset väärinkäytöksistä, asiakas saa epäkohtien todistelusta ja kokemustensa taltioinnista rikossyytteitä.
Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat. Epäkohtien raportointia kutsutaan sosiaalityössä "vihapuheeksi" ja asiakkaiden yrityksiä oikoa työntekijöiden virheellisiä, usein hiljaiseen tietoon perustuvia käsityksiä ja asiakirjamerkintöjä "asiakirjakilpavarusteluksi".
Psykiatrian ja lääketeollisuuden tehokas edunvalvonta ja hoitokulttuurin muutos (varhainen puuttuminen) on aiheuttanut sen, ettei kukaan saa vaivoihinsa mitään apua ilman diagnoosia ja diagnoosin saaminen puolestaan johtaa aina lääkitykseen, jonka tehosta tai haittavaikutuksista ei ole luotettavaa tietoa.
Varma tapa saada turha, jopa virheellinen diagnoosi ja psyykelääkitys on päätyä lastensuojelun sijaishuoltoon, jossa psykiatrisella diagnoosilla usein oikeutetaan niin tehdyt päätökset, korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi. Perhekotiyrittäjä Kari "Käpy" Björkman on todennut, että ”kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Lasten ja nuorten masennuslääkitys on tehotonta ja vaarallista
Aku Kopakkala kirjoittaa kotisivuillaan kuinka arvovaltainen tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Siinä tutkijat, Cipriani kollegoineen, kokosivat yhteen kaikki lasten masennuslääketutkimukset, joita on tehty ja päätyivät selkeään lopputulokseen: Masennuslääkkeistä ei ollut hyötyä – lumetta enempää – alle 18- vuotiaille masentuneille. Vain yksi, fluoksetiini, selvisi tilastollisesti hiukan lumetta paremmin. Sitä oli kuitenkin tutkittu vähän ja tulos saattoi johtua sattumasta.
Tutkijat päätyivät loppupäätelmään: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua.
Tieteellinen tutkimus ei siis tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria. Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista.
Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa.
Aku Kopakkala kysyy aiheellisesti: Mikä saisi terveydenhoidon käytännön tekijät kiinnostumaan tieteellisen tutkimuksen tuloksista?
Mikä saisi lääkärit suhtautumaan kriittisesti lääketeollisuuden markkinointiviestintään?
Miksi haitallista uskomushoitoa rahoitetaan verovaroin?
Lokakuun liike kysyy ovatko moniammatillisuus ja varhainen puuttuminen vakavia joukkoharhoja, joita ovat hallinneet enemmän professioiden ja järjestelmien kuin perheiden ja ihmisten arjen intressit?
Haluavatko varhaisen puuttumisen asiantuntijat muuttaa lapset ja vanhemmat psyykelääkkeiden avulla itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Lue myös:
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan